Kahva 6922/1, Palsi

Sampun päiväkirja 2000

TÄMÄN SIVUN SISÄLTÖ 

Kuudelta saunaan ja kahdeksalta petin

Tervaviinaa ja Milleniumkonjakkia

Tulis pakkanen ja tappais ne kaikki
   

Vuosi 1999
Sotajoki
Valtausta etsimässä

Vuosi 2000
Anitan päiväkirja
Sampun päiväkirja

Vuosi 2001
Anitan päiväkirja
Sampun päiväkirja

Vuosi 2002
Anitan päiväkirja
Maken päiväkirja
Sampun päiväkirja

Vuosi 2003
Maken päiväkirja 
Sampun päiväkirja 
Anitan päiväkirja 
Matin kronikka 

Vuosi 2004
Sampun päiväkirja 

Vuosi 2005
Sampun päiväkirja 

----

Tulossa vielä ainakin:

Vuosi 2004
Anitan päiväkirja

Vuosi 2005
Anitan päiväkirja

Vuosi 2006
Sampun päiväkirja
Anitan päiväkirja

Vuosi 2007
Sampun päiväkirja
Anitan päiväkirja

Vuosi 2008
Sampun päiväkirja
Anitan päiväkirja

Vuosi 2009
Sampun päiväkirja
Anitan päiväkirja

Vuosi 2010
Sampun päiväkirja
Anitan päiväkirja

Tästä on Kahvaan matkaa 8 kilometriä huonoa ja 
7 kilometriä huonompaa tietä.

Maanantai 10.7.2000 Klo 2.30 Lähtö kohti Lappia. Palsin ojalle. Omalle kultavaltaukselle, joka sai nimekseen KAHVA. Ajopelinämme oli valkoinen Volvo 240 ja se veti perässään Eriba Nova asuntovaunua. Ajaminen oli outoa kun asunto roikkui perässä. Ei sitä oikein alkumatkasta tainnut ymmärtää, kun ennen ei ollut vaunua vedetty. Ensimmäiset elukat näimme jo Vähäraumalla, kun kaksi mäyräkoiraa juoksenteli tiellä. Niillä tuntui olevan hauskaa. Maken väki lähti matkaan eilen, kun oli ensin juhlittu Jontun rippijuhlat, syöty ruuat ja komeet sortit. Viestittivät olevansa Kalajoella. Olimme 400 kilometriä perässä. Klo 3.50 olimme tulossa Kristiinaan. Lämpötila ulkona + 1,3 astetta ja taivas selkeä. Onneksi oli tyyni ilma, että saatiin vähän tuntumaa vaunun vedosta, ennen tuulta. Klo 4.30 pysähdyttiin Närpiöön kahville. Ulkolämpö + 1,2 astetta. Aurinko oli kuin veripallo aivan taivaan rannassa. Häikäisi pahasti. Klo 5.45 Vaasassa. Make oli ajat sitten Kemissä.
Klo 7.00 Make oli jo ohittanut Rovaniemen. Sanoi, että poroja oli ihmeen etelässä. Tankkasimme ja matka jatkui. Matti yritti ajaa kahdeksaakymppiä . Ei meinannut uskoa, ettei se onnistu. Sitten vaunu alkoi heijata niin kovasti, että oli pakko hiljentää. Klo 9 käytiin Kalajoen Shellillä kahvilla. Make oli ohittanut Sodankylän. Aurinko paistaa ja ulkolämpö oli + 14,6 astetta. Klo 10 Pattijoella. Olin aivan loppu ja nukahtelin jatkuvasti. Ajoimme isolle levähdyspaikalle, joka oli melkein kiinni tiessä. Ei puita, ei pensaita tien ja vaunun välissä. Matti laski vaunusta takajalat ja nokkapyörän. Minä kömmin petille ja nukahdin heti. Heräsin klo 12. Vaunun viereen oli nukkuessani tuotu kahvikioski. Matti sanoi, että autoja oli kioskilla käynyt jatkuvana virtana. Kasitie jyrräsi vaunun toisella puolella. Minä en ollut kuullut mitään. Ostimme kioskista 6 Trippiä, karkkia ja tupakkaa. Ulkolämpö +17,8 astetta. Puolipilvistä. Matti soitti Mailille. Raidan Olli oli tarkastanut Passatin renkaat. Yksi oli sisältä aivan murskana. Olli oli sanonut, että luultavasti olis matkalla räjähtänyt. Sanoi, että lähtevät liikkeelle iltapäivällä. Retsa oli polttanut Jontulta päreet ja kuulosti siltä, että pian kärähtää Maililtakin. Matti käski ottaa kaksi Aspiriinia, ne kuulemma auttaa matkakuumeeseen. Makenväki oli jo Palsilla. Klo 14 olimme Iin Simpukka-Baarissa. Klo 15 oltiin taas tien päällä. Jonttu sanoi puhelimessa, että Porissa aletaan olla lähdössä. Klo 17 kävimme Kemissä isossa kauppahallissa. Kyselin nuorelta myyjältä PC-Superia. Mies ei ollut koskaan kuullutkaan semmosesta. Pyöritteli silmiään ja katseli oudosti. Kerroin siitä Mailille puhelimessa. Hän nauroi ja käski seuraavasta kaupasta kysyä näppäimistöjä kanssa. Minä kyllä tarkoitin Puu-Cee Superia ulkohuussiin. Nykynuoret ei ymmärrä mistään mitään!
Matka jatkui kohti Rovaniemeä. Ilma oli kirkas ja aurinko paistoi. Onneksi selän takaa. Mailinväeltä tuli viesti että klo 17 olivat syöneet Porissa, Karjarannan Shellillä ja lähteneet jo matkalle kohti pohjoista. Tervolan Tervakuksassa joimme kahvit. Matka jatkui klo 18.30. Make soitti. Olivat lähteneet ruokaveden hakuun. Huusi oli kuulemma vielä peräkärryssä, mutta teltta jo pystyssä. Olivat syöneet perunoita ja makkaraa. Make sanoi että puhelin kuuluu jonkun mäen päällä kilometrin päässä Palsilta. Lupasi soittaa paluumatkalla uudelleen jos "telepiste" vielä löytyisi. Sanoi, että Palsilla oli pirusti itikoita. Mailinväki kiukkuilee Kristiinan tietyön kohdalla. Rovaniemellä Matti taiteili vaunun kanssa Prismaan ja sieltä löytyi Puu-Cee kuiviketta, eikä tarvinnut ostaa näppäimistöä kanssa.
Matka jatkui kohti Sodankylää. Pilvistä. Ulkona +16,2 astetta. Rovaniemi-Sodankylä väliltä löytyi upea levähdyspaikka. Siihen pysäköimme. Paikka oli todella kaunis ja hyvin varustettu. Oli vessat, voimistelutelineet, pöytiä, penkkejä ja jopa muurattu grilli ja kioski. Rinteeseen oli tehty rappuset, joita pitkin pääsi rantaan. Pesin vessaämpärin ja Matti söi valtavan appelsiinin. Hyttysiä tunkesi autoon. Ajoimme niitä ulos lakeillamme ja loput litvittiin autoon. Pilvistä oli, mutta silti valoisaa. Klo 22 vähän ennen Sodankylää nähtiin eka poro tienpenkalla yksinään. Oli hiljalleen sadellut jo noin 10 km matkan. Edessä näkyi kirkas taivas. Klo 22 Sodankylässä. Ajoimme vielä pari kilometriä. Sitten Matti oli niin väsynyt, että pysähdyimme pienelle levitykselle aivan tien viereen. Klo. 22.30 Matti meni nukkumaan. Oli aika kylmä ja laitoin vaunun lämmön päälle. Hyvin se hurahti käyntiin, mutta noin minuutin päästä sammui. Odotin hetken ja painoi taas nappulaa. Sama juttu. Vain minuutin verran se jaksoi toimia. Kyttäsin laitteita ymmärtämättä muuta kuin sen, että vaunu ei lämpene. Yritin nukkua muttei siitäkään tullut mitään. Isoja autoja hurahteli harvakseen ohi. Niiden ilmavirta ravisti vaunua. Hyvää yötä.

Tiistai. 11.7.2000 Aamutunneilla soitin numerotiedusteluun. Sain kaksi numeroa korjaamoille, joissa huolletaan asuntovaunujen kaasulaitteita. Toinen oli Keminmaalla ja toinen Rovaniemellä. Ei yhtään liikettä pohjoisemmassa. Lopulta soitin Ulvilaan, Jaakobin liikkeeseen, Vaunu ostettiin sieltä. Saimme ohjeita korjaamiseen, mutta emme saaneet lämmitystä toimimaan. Matti soitti Rovaniemn Aula Caravaniin. Kielsivät ensin, mutta onneksi lupasivat kuitenkin ottaa vaunun remonttiin. Oli lähdettävä Rovaniemelle. Takaisin etelään. Voihan v…. Vähän oloa helppasi, kun kuultiin, että Krouvit olivat lähteneet Iistä klo 11.30 kohti pohjoista. Heilläkin oli tappelu meneillään. Retsa oli laittanut kellon soimaan aamukuudelta. Jonttu oli hermostunut ja lyönyt kellon hiljaiseksi. Ja taas kello oli soinut kahdeksalta. Sitten hermostui Maili ja Retsa joutui pihalle. Me ajettiin körööteltiin etelään kohti Rovaniemeä ja Krouvit ajoivat pohjoiseen kohti samaa paikkaa. Passatin moottori lämpeni Retsan mielestä liikaa ja muiden mielestä lämpeni Retsa. Me pääsimme onnellisesti korjaamolle ja vaunuun vaihdettiin kiertovesipumppu, termostaatti ja hehkutulppa. Maksoi yli 1500 markkaa, mutta nyt lämmitys toimii. Lähdimme uudelleen kohti pohjoista. Krouvin autoon oli laitettu uusi akku ja haettu perään kiusaksi Rovaniemeltä vuokrattu asuntovaunun. Jäimme odottelemaan heitä samalle hienolle levähdyspaikalle, jossa jo eilen olimme. Keiteltiin ruokaa ja syötiin kaikessa rauhassa. Jonttu soitti. Olivat lähteneet Rovaniemeltä kohti pohjoista ja olivat kaikki raivoissaan, kun Retsa ajoi yli yhdeksää kymppiä vaikka oli vaappuva vaunu perässä. Odottelimme toista tuntia ja sitten kihisevä porukka saapui. Odoteltiin vielä, että Passatin moottori vähän jäähtyi. Onneksi Matilla oli nestettä, että saivat sitä vähän lisätä. Make soitti vähän väliä ja oli äkäinen kun viivyimme niin kauan matkalla. Lähdimme jonossa kohti pohjoista. Krouvit ajoivat edellä. Pyysin, etteivät jättäisi meitä kun ajamme vain 70 km tunnissa. Soittelimme autosta autoon. Tane ilmoitti aina kun tiellä oli poroja. Välillä pysähdyimme veden äärelle että Roope pääsi vilvoittelemaan. Se oli kuumissaan ja läähätti pahasi.
Porttipahdalle pysähdyimme iltapalalle Lettumuorin ja Kuksaukon Ruokapaikkaan. Olivat jo sulkemassa kun Retsa oli huutanut parkkipaikalta, että "Älä sulje vielä, perässä tulee sellainen äijä jolla on rahaa niin ettei paskalle taivu." Me ajoimme Mailin väen vaunun viereen. Myyjä oli iloinen, kun muitakin matkailijoita alkoi pysähtyä. Huomasivat varmaan meidän autoista ja vaunuista, että paikka oli vielä auki. Söimme ja joimme mahat täyteen ja Roopekin söi monta poronlihavoileipää. Otin Roopen hihnaan ja kävelimme Porttipahdan rantaan. Roope yritti mennä syvempään veteen, että saisi kasteltua mahansa. Olin ottanut autosta lyhyen kaupunkihihnan ja koira veti huudostani välittämättä niin, että jouduin tossuineni menemään veteen. Onneksi Tane tuli hätiin ja veti minut takista takaisin rantaan. Hihnasta en uskaltanut hellittää. Tane kääri housunpunttinsa ylös ja kahlasi jääkylmään veteen niin syvälle, että Roope pääsi kunnolla vilvoittelemaan. Maili vei Roopen myöhemmin uudelleen rantaan ja päästi sen vapaaksi. Oli sillä hauskaa. Matti joi vielä kahviaan kun me muut olimme menossa autoille. Kun Maili kävi hoputtamassa, myyjä oli sanonut Matille, että "Mitäs lähdet lainkaan. Täällä on sulle ruokaa ja peti." Olikohan tähän tarjoukseen syynä Retsan valehtelema rahamiehen maine? Matti päätti kuitenkin lähteä mukaan ja matkaa jatkettiin hiljalleen. Meidän ja Krouvien autoissa oli täysin rauhallista. Ihme. Klo 0.30 olimme vihdoin Kutturan tiellä. Krouvit kääntyivät Pahaojantielle ja aloittivat viidentoista kilometrin kolistelun huonoa ja vielä huonompaa tietä. Me ajoimme Sotajoen rannalle Papinhaminaan. Löydettiin hyvä paikka ja vaunu jätettiin siihen. Lähdettiin Krouvien perään kohti Kahvaa. Saavutimme Passatin vähän ennen Palsia. Make ja Anita tulivat perillä ottamaan meitä vastaan. Olivat olleet vielä siihen aikaan vaskaamassa. Mukulat jo nukkuivat. Krouvit saivat vaununsa parkkiin ja alkoivat kasata leiriä. Katsottiin meillekin valmiiksi vaunun paikka ja lähdettiin Sotajoelle nukkumaan. Iso hirvi juoksi poroaidan vierustaa auton edellä. Viimein se ylitti tien ja häipyi Sotajoen suuntaan. Kauniisti se liikui. Iso eläin. Korjasimme matkalla tietä. Minä ladoin kiviä pahimpiin kuoppiin ja Matti lapioi päälle hiekkaa. Sitten vaunulle nukkumaan.

Keskiviikko 12.7. 2000 klo 12.30 ajoi Honda vaunun viereen. Make ja Jonttu sieltä tulivat. Olivat lähdössä johonkin Harriojan valtaukselle hakemaan pumppua. Jättivät saappaansa ulos sisälle tullessaan. Huomasin, että Jontulla oli saappaissa paljaat jalat. Kaivoimme säkistä pojalle villasukat. Matti lähti niiden kanssa kioskille kahville. Klo 14 lähdimme ajamaan kohti nelostietä puhelimen kuuluvuus alueelle. Täällä perukoilla ei kännykkä toimi kuin harvoissa paikoissa. Makelta tuli viesti, että olivat kävelleet valtavat matkat. Ei vettä, ei ruokaa mukana. Hönttejä molemmat. Soitin Saariselän taksille. Lupasi tulla vetämään meidän vaunun maasturilla Palsille. Palasimme kiireesti vaunulle. Pakkasimme lasiastiat Volvoon ja kaikki muut tavarat laitettiin tukevasti paikoilleen. Minä menin taksin kyytiin ja Matti ajoi Volvolla perässä. Tie oli todella kuoppainen. Pahasti röykytti vaunua vaikka ajettiin hiljaa. Pahaojan tiestä selvittiin kunnialla, mutta poroportin jälkeen Palsin tiellä oli kolme tien levyistä notkoa purojen kohdilla. Yhdessä notkossa vesi virtasi tien yli. Vaunu nytkyi ja keikkui, pelkäsin että se kaatuu. Vain kaksi kertaa takajalka vähän raapaisi maata. Hyvin ja eheänä pääsimme perille. Oli se maasturi komea. Se peruutti vaunun lähelle Mailin vaunua ja pääsimme viimeinkin laittamaan tavaroita paikoilleen. Muut ovat jo asettuneet taloksi. Illalla istuttiin nuotiolla. Otin kuvia.

Torstai 13.7. 2000 Vaunu oli vinossa rinteessä ja ovi niin korkealla maasta, että oli paha päästä sisään ja ulos. Anni jouduttiin kiskomaan vaatteista sisälle ja Roope löi mahansa kynnykseen hypätessään vaunuun. Lähdimme koko sakki Ivaloon kauppaan. Ostimme lautaa ja päätimme tehdä vaunun eteen rappuset. Pojat vuokrasivat vesipumpun rännäystä varten. Make haki Metsähallitukselta maapuu luvan. Jos omalla valtauksella ei maapuuta ole niin voi hakea muualtakin. Syötiin koko sakki Kaunispäällä ja me lähdettiin Roopen kanssa takaisin Palsille. Muut menivät Saariselän kylpylään. Kun pääsimme leiriin, niin ukkonen alkoi jyrähdellä ja satoi tosi rankasti. Hyökkäsin sulkemaan kattoluukkuja ja sain vettä päälleni ja ovikin kastui.
Iltamyöhällä lähdimme kuruun pystyttämään saunaa. Telttasauna saatiin pystyyn helposti, mutta vesipadan rakentaminen olikin jo toinen juttu. Toimme Porista naapurilta saadun vanhan saunanpadan sisustan. Se oli jollain konstilla saatava kivien kanssa pystyyn. Padan tulipesä tehtiin suurista laakakivistä jotka Retsa ja Matti joutuivat kantamaan aika kaukaa. Pata sovitettiin pesän päälle ja metrin korkuinen katiskaverkko pyöritettiin padan ympärille niin, että padan ja verkon väliin jäi noin 30 sentin rako. Rako täytettiin pikkukivillä. Kyllä oli homma. Matti leikkasi peltisaksilla verkkoon pesän kohdalle aukon ja vahvisti sen reunat Mailin maasta löytämillä kulmaraudan pätkillä. Minä väänsin ja kannoin kiviä. Make, Retsa, Jonttu ja Tane tekivät kovan työn kun kantoivat rännit yli joen ja junttasivat tolppia rinteeseen. Kello 3.45 lähti pumppu käyntiin. Kaikki tuijottivat vesiletkun päätä. Ensin ei tapahtunut mitään, mutta sitten tuli äkkikaste. Make ja Jonttu olivat lähimpänä letkun päätä, josta vesi lensi suihkuna joka suuntaan. Siitä seurasi kova kirous ja jätkät olivat kokonaan märkiä. Hyttysiä on kuin pilveä ja muilla paitsi meillä on suojahuput päässä. Rännäys lopetettiin ja pojat alkoivat vetäytyä yöpuulle. Me jatkoimme padan pönkkäämistä. Klo 5 sytytin valkean padan pesään. Vesi lämpeni hienosti. Matti lähti hakemaan rinteellä olevalta laatikolta saunatarvikkeita. Hän raahasi kiukaan, lavon ja muut tarvikkeet alas rantaan. Yhdellä reissulla kuulin rinteeltä kovaa rohinaa. Katsoin ylös ja näin kuinka Matti luisui persuksillaan rinnettä alas. Selässä oli puusäkki ja kainalossa kiukaan suojalevy. Kun vauhti rinteen alapäässä pysähtyi, niin sattumalta ohi kulkenut Retsa nosti Matin kainaloista jaloilleen, sanoi että "Älä ota enempää" ja jatkoi matkaansa. Koko aikana Matti ei hellittänyt kantamuksistaan ja heti kun pääsi pystyyn, jatkoi taakkoineen matkaa kohti rantaa. Klo 5.45 sauna oli kunnossa ja padassa kuumaa vettä. Kiukaan pesään laitettiin tuli ja ensimmäinen savukiehkura nousi piipusta taivaalle. Klo 6.30 saunottiin. Sauna oli niin pieni, että ulkona piti pukeutua. Hyttyset hyökkäsivät massoittain kimppuun heti, kun tuli saunasta ulos. Onneksi emme ole pahasti allergisia niiden pistoille. Hieno olo tuli kun sai hiet ja pölyt pestyä. Nukkumaan mentiin puhtoisina puoli kahdeksalta aamulla.

Perjantai 14. 7. 2000 Heräsin klo 15. Kyllä olin hölmönä kun huomasin mitä kello oli. Maili oli monta kertaa käynyt kurkkimassa olenko vielä hengissä. Rännäys oli täydessä käynnissä ja ilma tosi kaunis. Retsa lähti Ivalojoelle kalaan. Meni autolla taksikuskin neuvomaa Mäkäräkurun tietä niin pitkälle kuin sitä pääsi ja kävellen loput 1,5 km. Kello oli 2.15 aamuyöllä, kun kuulin auton tulevan parkkipaikalle. Retsa sieltä tuli ilman yhtään kalaa. Alkoi sytytellä makkaranuotiota. Minä menin maata. Ulkolämpö + 7 astetta. Selkeää.

Lauantai 15.7. 2000 Nukuin tosi huonosti. Nousin klo 8.30 ja herätin Matin klo 9. Jonttu kömpi yksin ylämäkeä ylös kurusta. Oli hakenut lenkkarinsa rannasta. Kaikki muut nukkuvat vielä. Lähdimme Ivaloon kaupoille. Jonttu jätti porukalleen lapun ja lähti mukaan. Taas haettiin letkuun uusia osia, ettei vesi virtaisi liian lujaa. Hain apteekista Lokoid-voidetta ja käytiin ruokakaupassa. Ostin puurokattilan ja vähän muutakin. Paluumatkalla syötiin Kaunispäällä ja juotiin kahvit Savottakahvilassa. Sitten sotajoelle huussiin. Minä ja Jonttu nukuimme autossa kun Matti ähelsi. Kun Matti avasi auton oven, niin monta isoa ja lihavaa paarmaa syöksyi takaikkunalle pörräämään. Jonttu vähän kavahti niitä. Minä ja pyydystin ne käsiini ja heitin ulos. Paarmat olivat niin isoja, että hyvin tunsi käsiinsä niiden lämmön. Maken väki pysäköi hetken päästä Hondansa Volvon viereen. Make kävi rannassa näyttämässä Anitalle Sotajokea. Anni ei suostunut tulemaan ulos autosta ja oli sitä mieltä, ettei muidenkaan olisi pitänyt mennä rantaan. Sotajoki oli Annin ensimmäinen Lapin tuttava ja taisi olla hänen muistoissaan pyhä joki. Lähdimme porukalla kohti Kahvaa. Pahaojantien vierestä, vanhan kenttäsahan paikalta keräsimme kelottuneita kelteitä. Maili teki tussilla viiteen kelolautaan tekstin "Kahva". Ne päätettiin viedä tienviitoiksi. Retsa, Make ja Jonttu olivat montulla koko ajan. Pumppu kävi ja välillä vaskasivat. En tiedä löysivätkö mitään. Nyt vesi tuli hitaammin letkusta ja sitä voi välillä päästää ohi rännin. Kivienpesu paikka oli vielä tekemättä. Kun olimme Ivalossa, niin muu porukka oli käynyt kylässä Kuusiojalla, Turhanpäiväsen valtauksella. Oli ollut hyvä reissu. Toivat tuomisina paljon hyviä neuvoja.
Klo 2 Tane oli kovin väsynyt. Make, Matti ja Jonttu tulivat juuri montulta paistamaan makkaraa. Muut ovat jo peteillä. On ollut kova helle. Maili oli Ivalon reissulla uittanut Roopea joessa ja koira oli virkeä ja iloinen. Hyttysen purematkin olivat paljon terveempiä. Annin naamassakin puremat jo alkoivat parantua. Aksulla oli välillä aika pitkää. Aurinko paneeli pitää vaunun akut hyvin täynnä. Olen likainen ja väsynyt, niin kuin muutkin. Menen maata.

Sunnuntai. 16.7. 2000 Pilvinen ja synkkä päivä. Iltapäivällä alkoi sataa kaatamalla. Lähdimme kioskille kahville ja laitoimme samalla reissulla tienviitat paikoilleen. Krouvit eivät lähteneet. Tuotiin heille munkit tuliaisiksi. Vielä lähdettiin Jontun ja Maken kanssa liekopuun hakuun. Pojat sahasivat kaatuneen männyn pätkiksi ja toimme ne peräkärryllä Kahvaan. Nyt oli paljon märkää puuta. Anita tarjosi hyvää kalasoppaa ja minä keitin kahvit. Sade jatkui ja pinnat olivat kireellä. Peitimme huusin pressulla ja iltaa istuttiin meidän vaunussa. Märälle päivälle tuli kiva päätös. Maken väki lähti nukkumaan ja kello kaksi nukkuivat jo kaikki muutkin.
Turhanpäiväisen emäntä oli jutellut, että isäntä oli lähtenyt kairaan etsimään paikkaa jossa saisi puhelimeensa kenttää. Porotokka oli tullut vauhdilla vastaan ja kurvannut läheltä ohi. Viimeisenä oli juossut klinkkaava poro, jonka perässä rymisteli karhu. Emäntä oli sanonut, että kairasta palasi todella kalpea mies. Semmosta sattuu näillä selkosilla.
Kutturantien varressa oli päivällä ollut pysäköity auto ja mies istumassa pientareella keskellä metsää. Maken väki oli pysähtynyt kysymään tarvitaanko apua. Mies oli vastannut, että auto ei käynnisty ja jäin tähän. Rupesin ryyppäämään. Soitin jo taksin. Siinä kuvastuu täällä niin yleinen hetkessä eläminen. Ei kiirettä mihinkään.
Make on jättänyt pumpun myyjän puhelinnumeron kotiin ja oli käynyt viemässä myyjän valtauksen tien varteen puuhun viestin. Myyjältä oli tullut tekstiviesti, että hän olisi seuraavana päivänä Ivalossa. Make lupasi huomenna mennä Ivaloon pumpun hakuun.
Klo 2.30 sade jatkui hiljalleen. (Porissa on satanut koko ajan.) Menen maata.

Maanantai 17.7. 2000 Pilvistä, lämmintä ja itikoita enemmän kuin tarpeeksi. Minä ja Matti lähdimme heti aamulla rantaan vaskaamaan. Löysin hienoja Granuja. Koivun juurakon alta kaivettiin maata ja siellä oli ampiaisen pesä. Yksi pisti Mattia silmäkulmaan. Sitten menin minä kaivamaan ja sain piikin käteeni. Välillä kävimme kioskilla kahvilla ja jatkoimme vaskaamista yöhön asti.
Mailin väki kävi Ivalossa palauttamassa vuokrapumpun. Retsa oli ajanut kuin hullu. Ohitellut kahdella keltaisella ja vauhtia oli pitkälti yli sata. Pojat ja Maili olivat kauhuissaan. Homma ei luultavasti jää tähän, eikä tarvitsekaan. Olivat käyneet vielä syömässä ja kylpylässä. Takaisin tulivat vasta klo 22.30.
Make sai taas yhteyden pumppu kauppiaaseen. Se oli nyt Ivalossa. Olivat sopineet, että Make menee hänen valtauksensa tielle ja pääsee miehen maasturissa perille. Olivat yhdessä kantaneet pumpun kepakolla Hondalle. Make tuli takaisin pumppuineen klo 18.
Nukkumaan menin klo 4. Täällä on täysin valoisaa yötä päivää.

Tiistai 18.7. 2000 Heräsimme klo. 12. Puuron jälkeen alkoi pakkaaminen. Maken väki oli lähtenyt Ivaloon aamu kymmeneltä. Ostivat taas pumppuun osia, söivät jossakin ja kävivät kylpylässä. Kuvasin Turhanpäiväisen isäntäväen. He lähtevät huomenna kotiin. Klo 15. 20 Lähdimme me. Kotimatkalle. Matin loma oli loppumassa. Vaunu jäi odottelemaan tänne, sillä tulemme syksymmällä takaisin. Maili oli mustannut Kahvan viittojen kirjaimet uudelleen. Nyt näkyivät hyvin. Olin uudet kuvat niistä. Ilma oli kuuma ja painostava. Kioskilla joimme kahvit ja ostimme evästä mukaan. Maken väki tuli heti kioskin jälkeen vastaan. Puhtaita olivat ja hyvän tuulisia.
Roskat jätimme Laanilan molukkiin. Klo 17 lähdimme nelostietä kohti etelää. Vähän satoi ripeksi. Onneksi ei paistanut. Sodankylässä oltiin klo 18.30. Syötiin autossa kakkoa ja savuporoa. Aurinko paistoi ja oli kuuma. Lähdettiin Sodankylästä klo 18.55. Ajoimme jo neljänteen kertaan tällä reissulla Sodankylä - Rovaniemi väliä. Rovaniemen Shellillä söimme Poronkäristystä ja tankattiin auto. Ulkolämpö +24 astetta. Klo. 21.30 matka jatkui kohti Kemiä. Klo 24. löysimme yöpymispaikan Kuivaniemen lomakylästä. Ei ole kuiva paikka. Kosteaa on. Mökki, jääkaappi, sähkölevy, kylmä vesi ja kaksi petiä: 150 markkaa/yö. Olin niin väsynyt, että kokokroppa vapisi. Matti oli ihan töötti ja minä vielä enempi. Mökkikylä oli aivan meren rannassa.

Keskiviikko. 19.7. 2000 Heräsin klo 9. Kuuma oli. Aurinko paistoi. Meri näytti oudolta kun ei ollut saaria. Tuntui kuin maisema olisi jäänyt kesken. Kaunista oli silti. Pakkasimme tavarat autoon ja lähdemme Iin Shellille syömään. Emme olleet ottaneet yhtään kattilaa vaunusta mukaan, emmekä voineet keittää mökissä mitään. Matka kohti etelää jatkui klo 9.45. Ulkolämpö +24 astetta. Onneksi taivaalla oli pieni utu. Aurinko paistoi silti armottomasti. Edessä oli matkaa vielä noin 600 kilometriä. Oulussa ulkolämpö oli +26.7 astetta ja autossa sisällä vielä paljon enemmän. Aurinko kuumensi aina vaan lisää. Oli kuin olisi ollut uunissa. Ostimme Zeppeliinistä ohuemmat paidat. Petyin koko Zeppeliiniin. Siellä oli vaan paljon pieniä kauppoja. Klo 12.30 lähestyimme kasitietä. Ilma sen kun kuumeni. Päällä enää ollut kuin pikkuhousut ja pusero. Ulkolämpö +27,4 astetta. Pattijoella pysähdyimme levitykselle, varjoon. Tauko piristi kummasti. Kalajoella räiskyi ukkonen ja mittarissa oli enää +20,2 astetta. Sataa. Hyvä, hyvä!! Riistapirtillä söimme Kebabit ranskalaisilla. Oli isot annokset. Matti soitti äidilleen. Porissa oli +22 astetta ja pilvistä. Vaasan kohdalla tankkasimme. Ulkolämpö +20.9 astetta ja aurinko paistaa kirkkaasti, mutta onneksi pilviä oli tulossa. Alkoi todella väsyttää. Vaasan jälkeen huilasimme 20 minuuttia levityksellä. Tuli ukonilma ja lämpöasteet putosivat niin, että mittari näytti enää +14,5 astetta. Sai pistää sukatkin jalkaan ja hihallisen puseron päälle. Olin loppuun väsynyt huomauttelemaan nopeudesta. Niin se tuntui olevan, että Matille oli pääasiana se, kuinka nopeena kuskina takaa ja edestä tulijat häntä pitää. Sillä ei ollut kummemmin väliä, miltä tuntuu hänen autossaan olijasta. Tie oli tosi märkä. Ukkospilviä ryntäili pitkin taivasta. Siellä täällä näkyi pieniä sinisiä läiskiä. Poriin oli matkaa vielänoin 100 km.
KOTONA kello 20.50. Märkää ja sateista. Ulkolämpö +16 astetta.

Tervaviinaa ja Milleniumkonjakkia

Perjantai18.8.2000 Klo15.30 Lähtö Porista kohti Kahvaa. Minä ja Matti matkataan. Ilma puolipilvinen. Vähän on ukkospilviäkin. Vesivahingosta johtunut remontti jäi kesken. Keittiön lattia jätettiin niin, että paikoillaan on pohja laudoitus ja niiden päällä monta tervapaperia päällekkäin. Remontti jatkuu, kunhan taas palaamme Poriin. Tänä aamuna alkoi Matilla kesäloma. Lahden Make on jo aamulla klo 7.55 lähtenyt kohti Lappia. Matti sai viestin, että "Se on menoks nyt." Seija joutui, tai pääsi "sopivasti" töihin eikä päässyt mukaan. Volvo on lastattu melko täyteen. Vaunu jäi alkukesällä Kahvaan. Toivottavasti on eheänä. Vähän ennen Kristiinaa aurinko paistaa. Ulkolämpö +18,3 astetta. Jonkun asuntovaunu on päreinä ojassa. Huh, huh. Klo 17.40 Vaasa. Aurinkoista. Nälkäinen olo. Etsimme Simpukka baaria. Vasta Oravaisten Shellillä söimme lehtipihvit lohkoperunoilla. Voi että oli maukasta ja mehukasta. Yleensä se on kuivaa. Klo 19.20 matka jatkuu pohjoisen. Aurinko on jo alhaalla taivaan rannassa, meren puolella. Ulkona +17.5. Lahden Make on Ranualla yöpynyt mökkiin. Turistit on kuulemma vähissä kun alueella on vaan 2 asuntovaunua ja Maken auto. Klo 24 ollaan Iissä. Poikkesimme Iin sillat, nimiselle leirialueelle ja otimme huoneen rivitalosta. Petivaatteet on ja jääkaappi, TV, kahvinkeitin, suihku ja WC. Matti olis jatkanut ajamista ja ottanut autossa pieniä torkkuja, mutta kun pääsimme huoneeseen niin kahden minuutin päästä Matti nukkui. Kyllä oli väsyksissä. Pattijoelta asti tie oli aivan märkä ja silloin jo alkoi hämärtää. Ennen Oulua alkoi sade ja satoikin kunnolla ja oli sysi pimeää. Ajaminen oli raskasta. Kyllä meillä saisi olla asunto perässä, että vois huilata silloin kun väsyttää. No, nyt saadaan huilata kunnolla.

Lauantai 19.8. 2000 Klo 7 Matti kysyi petiltään, että "Lähdetäänkö?" Nukuin niin huonosti, että olin heti valmis lähtöön. Klo 8 oli puuro on syöty ja kahvit juotu. Aurinko paistoi, mutta säätiedotus lupasi Lappiin sadetta. Klo 9.05 lähtö Iin Silloilta. Ulkolämpö +12,9 astetta ja taas pilvistä. Klo. 11.30 ohitettiin Rovaniemi. Satoi. Kaksikymmentä kilometriä Rovaniemen jälkeen oli tien sivussa iso ruskea poro. Sillä oli vaaleat rintakarvat, aivan kuin Lassiella. Hetken päästä nähtiin kaksi pienempää poroa. Soitin Lahden Makelle ja se sanoi3 että Sodankylä alkaa häämöttää. Hän oli käynyt Joulupukin maassa. Aikoi ottaa Pukista kuvan mutta se oli kielletty. Olis pitänyt ostaa heidän ottama kuva ja se maksoi 70 mk. Aika arvokasta. Make oli ottanut kuvan tuolista jossa oli paljon tonttulakkeja ja lupasi sanoa kotona tyttären tyttärille, että pukki lähti paskalle. Make sanoi ajavansa suoraan Karhunpesäkivelle ja ajatteli käyvänsä Inarissakin. Ilma pilvinen mutta ei sada. Tiessä töyssyjä. K-hätä. Sodankylä klo 13.30. Umpipilvistä. Kävimme kaupassa ja ostimme savuporoa ja muuta. Söimme Nesteellä porsaan pihvit + lohkoperunat. Matka jatkui taas ja kahvit joimme Porttipahdan Lettumuorin ja Kuksaukon supermarketissa. Klo 16.30 Kutturantiellä. Pian lakkaa puhelimet kuulumasta. Soitin Jontulle. Oli Mailin kanssa lähdössä Somerjoen leffaa katsomaan. Meidän Make toivotti kultaonnea ja lupasi laittaa meille molemmille tekstiviestin, että nähdään jos se tulee perille Palsintiellä. Ei tullut. Eli ei löytynyt telepistettä tänä vuonna tien vierustalta. Nimettiin alkukesällä telepisteiksi kaikki paikat, joissa saatiin puhelin kuulumaan tai viesti menemään maailmalle. Välillä sai seistä kannon nokassa Lootin vaimona, että pystyi edes jonkun sanan puhumaan. Matti soitti vielä Raivioskalle ja sitten menoksi pimentoon. Kioski oli kiinni kun oli lauantai. Siihen tehdään remonttiakin. Tekevät kelosta toiset saman verran lisää tilaa päätyyn. Asiakkaat pääsevät sisätilaan kahvittelemaan, kunhan remontti on valmis. Pahaojan ja Palsin teitä oli korjailtu. Ei silti häävissä kunnossa. Lahden Make on Karhunpesäkivellä ja tulee huomenna Kahvaan. Perillä Kahvassa olimme klo 17.30. Vaunu oli paikallaan ja kaikki kunnossa. Mailin Karvis pyyheliina roikkuu puussa ja minulta oli jäänyt lämpömittari saman koivun oksalle. Tallessa oli sekin. Oli kova homma saada tavarat taas paikoilleen ja muistaa mitä missäkin oli. Matti kantoi säkillisen puita laatikkoon ja sitten menimme alas katsomaan saunaa. Siellä se tönötti yksinään. Pelästyin, että joku on pöllinyt kiukaan ja savutorven. Matti sanoi, että ne on laatikossa. Nuoriso oli varmuuden vuoksi korjannut ne talteen. Polttopuut oilvat aika kuivia. Ei ihan lähiaikoina ollut satanut. Kyllä täällä on kiva olla. Pimeät yöt vain vähän harmittaa. Yksi valkoinen auto oli parkissa tässä lähellä, mutta se lähti pois. Ilta myöhällä Matti sytytti nuotion ja kävimme Palsin Kultalassa katsomassa onko ketään kotona. Siellä oli vaunut peitetty pressuilla ja laavu purettu. Yksi vihreä henkilöaito siellä oli ja sen takana teltta. Kauempana uomassa oli myös auto mutta ihmisiä ei näkynyt. Palasimme takaisin ja paistoimme nuotiolla makkaraa ja palloiltiin ulkona pimeän rajoille asti. Ei tuntunut lainkaan kylmältä kun istuimme nuotiolla. Jääkaappi konstaili. Klo on 23.10 Matti meni nukkumaan. Otti tomauksen Votkaa. Kyllä uni maittoi. Ulkolämpö +6 astetta. Alhaalla oli jo melkein pimeä vaikka taivas oli aika valoisa.

Sunnuntai 20.8. 2000 Olin nukahtanut jo ennen yhtä. Heräsin eka kerran vasta klo 6, kun Matti oli menossa pusikkoon. Vaunu oli aika kylmä. Tuli oikein horkkavilu. Lämpö laitettiin päälle. Matti kömpi takaisin peittonsa alle villatakki päällä ja sukat jalassa. Minäkin hain lisää peittoa ja menin vielä petille. Ennen maata menoa pienensin vähän termostaattia. Lämmityslaite pysähteli ja hetken poksahteli päälle. Matti ei saanut nukuttua ja oli taas napannut koko lämmön pois. Yöllä lämpötila oli ulkona käynyt lähellä nollaa. Klo 10 lähdimme kioskille kahville ja Lahden Makea vastaan. Varjossa oli tosi kylmä, mutta auringossa lämmin. Täytyy muistaa pukeutua paremmin. Anneli kertoi, että pari viikkoa sitten oli ollut reilu pakkasyö. Silti aika monella valtauksella vielä oltiin. Jotkut viipyvät aona lumentuloon asti. Ostimme Jontulle Hematiitti ristin jonka keskellä on kultahippu. Tanelle pieni hopeakoriste, jossa on lapio ja hakku ristissä. Mailille kirurgin terästä korvikset joissa molemmissa oli kolme hematiitti palloa. Ne oli hienot. Lahden Make tuli kioskille klo 11.30 ja lähdimme takaisin Kahvaan. Aurinkokin juhlisti matkaamme. Maken puhelin kuului meidän Maken löytämällä paikalla, mutta Seija ei ollut kotona, kun Make yritti soittaa. Tuliaisryypyksi me tarjosimme Tervaviinaa ja Make tarjosi Milleenium Konjakkia. Sitten lähdimme rantaan esittelemään valtausta. Makella oli akkuporakone ja pultteja mukana ja se laittoi rännit yhteen niillä. Nyt ränni kantaa itsensä, eikä tarvita lankkuja alle. Pumppu putsattiin ja bensa siivilöitiin mun sukkahousuilla ja sitten alkoi rännäys. Hyvin saivat veden virtaamaan. Minun vaskooliini laitettiin sannat hippumatosta ja siitä löytyi paljon granaatteja. Make löysi pienen hipun ihan kuiviltaan. Klo 21.30 Matti ja Make kömpivät ylös kurusta. Make touhusi telttansa pystytystä, mutta pitkän maanittelun jälkeen lupasi tulla vaunuun yhdeksi yöksi. Klo 23.30 Matti ja Make istuvat nuotiolla ja ottavat "neuvoa antavia." Tein Makelle petin vaunun perään, sohvalle. Iltapäivästä asti oli ollut pilvistä, mutta satanut ei ole. Kumma juttu kun ulkona oli melkein pimeä ja taivas oli silti valoisa. Oli jo yö kun menin katsomaan nuotiolle. Matti nousi ja lähti hoippumaan sinne mihin maa vietti. Mihinkäs se muualle viettää kuin kohti kurua. Sain sen kiinni ja määräsin ylämäkeen. Ei se pysynyt paikallaan jos ei pitänyt puusta kiinni. Oli pakko kävellä jyrkänteen puolella turvana kun se yritti takaisin nuotiolle. Katsoimme parhaaksi taluttaa se vaunuun. Makekin oli aika tapissa, mutta sillä kyllä jalat pitivät. Matti istui sängylle, riisui päältään ja nukahti heti. Make kömpi myös petiin ja otti päältään vain haalarit ja kengät. Hyvin nukuttiin.

Maanantai. 21.8. 2000 Makelle ei illalla huomattu näyttää miten hella toimii. En tiedä kuinka kauan hän oli odotellut meidän heräämistä ilman aamukahvia. Ihan pieniä sateen ripsauksia tuli silloin tällöin. Jopa Mattikin nousi yhdeksän aikaan! Ei paljon ruoka maittanut. Kahvit joivat ja sitten kiireesti rantaan. Make sanoi illalla, että veteraanit ottivat neuvoa-antavia. Siksi kuoppa, josta he nyt kaivavat, nimettiin VETERAANIKUOPAKSI. Aluksi paistoi aurinko, mutta vähitellen alkoi sataa aina vain rankemmin. Lähdimme Kaunispäälle syömään lohisoppaa. Make tarjosi. Kioskilla juotiin kahvit ja ostettiin kaksiosainen hippumatto, putkia ja pinseteitä. Soitin Mailille. Siellä kaikki hyvin. Meidän Make soitti heti kun pääsimme kuuluvuusalueelle ja saatiin paljon neuvoja. Menin illalla alas ja näin kun pojat mättäs ränniin tavaraa niin tiuhaan ettei hippumatto ehtinyt yhtään putsaantua. Se mies, joka asuu teltassa Palsin Kultalassa tuli myöhemmin käymään ja sanoi että ränniin tulee liikaa vettä ja näytti miten hienot hiput pääsevät maton alle. Oli siellä tavaraa kun katsottiin. Pojat tekee nyt laudasta väliaikaisen kiristimen maton eteen. Mies sanoi myös, että kun pöyhii maata löysäksi vetämällä naulalla rihlojen välistä poikittain, niin ei saa vetää pohjaan asti. Minä ainakin olin pöyhinyt joka kerta, että pohja rapisi. Ilta oli sateeton ja tulimme kurusta vasta melkein pimeässä. Grillasimme makkaraa nuotiolla. Polttiaiset tunki suuhun ja silmiin.

Tiistai 22.8. 2000 Heräsin klo 9 aikaan. Aurinko paistoi upeesti. Make oli tehnyt petinsä ja keittänyt kahvit. Kahvittelivat jo kun nousin. Pojat lähtivät alas ja laittoivat ensin saunan kiukaan paikalleen ennen rännille menoa. Sieltä ei enää malta lähteä muihin hommiin. Tekivät myös kelo laudasta sen topparin maton alkuun, niin ettei hiput pääse maton alle. Minä tein aamupuuhani ja olin lähdössä rantaan mutta olin niin väsynyt että meninkin maata. Matti tuli hakemaan mattopuukkoa ja herätti minut. Ilma oli edelleen upea. Koivujen kirkkaan keltaiset läikät lisääntyvät päivä päivältä. Mustikanlehdet olivat jo osittain violetteja. On täällä ihmeellisiä sieniä. Sellaisia en ole ennen nähnyt. Syksyksi paikalliset tätä aikaa jo sanovat. Keitin termariin kahvit ja tein pojille voileivät ja lähdin alas. Rännäys oli täydessä käynnissä, mutta kahvitauon kyllä malttoivat pitää. Nyt vauhti oli paljon rauhallisempi. Matti teki muovisesta juomapullosta kaksi lastaa. Niillä kun vetää vettä hipoen hippumaton pintaa ylöspäin niin ruudut tyhjenee sannasta ja kulta jää. Pumppu prenkkaa edelleen. Välillä vesi lentää ilmaan ja välillä loppuu. Kuoppa on nyt noin 70 senttiä syvä. Vahtasimme Maken kanssa hippumattoa kun välähti. Make juoksi sulkemaan veden. Siinä se oli. Pieni hippu. Kyllä se kummasti pysyi maton kolossa vaikka virtaus oli kova ja kivet lähti vilahtamalla samasta kolosta. Upea juttu. Taisi Veteraanikuoppa osua oikeaan kohtaan. Jatkoa seurasi kun parin lapiollisen jälkeen löytyi taas hippu ja vielä useita hengettömiä. Vauhdin suhteen työtahti hidastui, mutta muuten olimme tarkempia. Sitten loppui bensa! Oli pakko lähteä kylille. Käytiin Kuukkelissa ja huoltoasemalla. Soitettiin meidän Makelle. Make oli menossa Kuopioon työkeikalle ja oli iloinen kun kuuli hipuista. Antoi myös neuvoja pumpusta. Pojat ovat ajaneet koko ajan ryyppy päällä ja tulppa oli aivan musta. Ostivat jo uudenkin. Make soitti Seijalle ja minä Jontulle. Kahvit joimme kioskilla. Vähän korjattiin tietä ja taas pojat lähti rännille. Laitoin ruokaa ja syötiin vasta klo 19.30. Palsin Kultalassa kävi pari autoa. Kesällä näkemämme pitkäpartainen mies näytti tulevan, niin kuin sanoi kesällä, että hän tulee uudelleen elokuussa. Raahenpirtillekin oli tulossa väkeä. Se oli varattu syyskuun loppuun asti. Lähdin rantaan. Lämmitin padassa vettä ja laitoin saunan kiukaan pesään tulet. Pojat rännäsi ja tahi pumpun kanssa. Vielä löytyi muutama hengetön. Kuoppa rossasi ja tiedettiin, että pintamaassa ei ole hippuja, mutta sekin täytyi silti rännätä. Minä saunoin ensin ja Matti kantoi kuumaa vettä ämpärillä ylös vaunulle tiskivedeksi. Pojat menivät saunaan ja valittivat, että oli vähän viileä pesuhuone. Ne pesivät ulkona ja lämmittelivät sitten saunassa uudelleen. Hieno tunne kun putkessa oli hippuja.

Keskiviikko 23.8. 2000 Taas Make teki aamutoimet Matinkin edestä. Klo 6 oli ulkona ollut vain +2 astetta. Vaunu oli aika kylmä kun nousin. Aurinko paistoi täysillä. Pojat meni ajat sitten rännäämään. Ensin vaskasivat eilisten ajojen perät. Illalla kun lopettivat ajon oli jo liian hämärä vaskata. Klo 11.45 hurahti pumppu käymään. Löytyiköhän rihloista mitään? Keitin taas kahvia termariin ja vein niille voileivät kun menin alas. Hengettömiä löytyi yhtenään. Päätimme purkaa saunan. Otettiin lavo ulos ja poltin kiukaan pesässä tulta niin, että sauna oli aivan kuiva. Pakkasimme sen kasaan. Kaksi jätesäkkiä laitettiin sen päälle vastakkain ja ilmastointiteipillä tiivistettiin saumat. Koko komeus kannettiin laatikkoon talvikorjuun. Vaikka laatikkoon pääsisi keväällä vettä, niin sauna ei silti kastu. Ruokailu, telepisteellä käynti ja 2-3 kuopaa tieltä täyteen maata. Make soitti Leppäniemelle. Leppäniemi tietysti kysyi, että onko kultaa löytynyt. Make vastasi että "Sen verran on löytynyt ettei Järvenpää enää mene ensivuonna töihin." "Älä helvetti" oli Leppäniemi huutanut. (Tottahan se oli, sillä Matti jää eläkkeelle joulukuussa 2000.) Illalla lähdimme käymään Raahenpirtillä. Make ei ole siellä koskaan käynyt. Heti Kultalan jälkeen, joen vastarannalla oli erikoinen mökki. Kevytpressusta tehty, lautalattia noin puoli metriä korkealla maasta ja vielä ikkunakin siinä oli. Siinä asui Timppa. (Ja asuu edelleen) Timppa tulee Palsille aina aikaisin keväällä ja viipyy useimmiten lumille saakka. Yksinään hän asustelee. Kiva ja ystävällinen mies. Raahenpirtillä käytiin. Kun lähdimme takaisin niin taivas oli äkkiä takanamme aivan punainen. Kivet, maa ja puut olivat myös aivan punaisia. Make otti kuvia. Ihmettelimme ja kinailimme moista ilmiötä. Kun pääsimme Timpan koijalle niin se tuli ulos ja sanoi että Kittilässä räjäytetään noin 10 tonnia päivässä vanhoja ammuksia, noin kahden - kolmen viikon ajan. Se oli kerrottu radiossa. Punoitus kesti vain 10 minuuttia. Oli Timpalla valtava hippu kaulassa. Sellaista en ole ennen nähnyt. Tuon kaulahippunsa Timppa oli löytänyt pari senttiä sammaleen alta, ison kiven kupeesta. Siinä oli kuin ruusuja vierekkäin. Lupasi tulla käymään meidän valtauksella. Sanoi, että aikoinaan virtaus on tuonut kullan ja jos on iso kivi niin kulta on jäänyt sen taakse. Lupasi näyttää meille paikkoja mistä kannattaa yrittää ja mimmoista maata kaivaa. Ennen vaunulle pääsyä alkoi sade ja kastuimme pahasti. Iltanuotiolla istuimme ilman sadetta. Kävi rännillä eilen toinenkin vieras. Esitteli kyllä itsensä, mutta en muista nimeä. Hän oli Souvareiden valtauksella, sanoi tekevänsä Otilan kanssa tietokilpailu kysymyksiä. Se kaivuri, joka näkyi Retsan ja Maken laatikontuonti videolla, oli menossa Souvareiden valtaukselle. Kerroin miehelle, että meillä on kaivurista kuvaa videolla. Se kysyi, että oliko kaivuri silloin jo kyljellään? Vekotin oli kaatunut, kun telaketjut vei kiviä peltien väliin. Tämä oli sama mies, joka keväällä oli kaivuria siirtäessään loukannut sormensa ja käynyt Ivalossa sitä hoidattamassa. Värikästä porukkaa täällä. Nytkin mies on yksinään siellä valtauksella. Kai niin ison miehen sopiikin yksin olla, kun ei tarvitse ketään pelätä. Kutsui meidät maanantaina kahville Raahenpirtille. Niillä oli kymmenen miehen valtaus. Souvarit olivat tulossa seuraavana pyhänä. Olivat päivät valtauksella ja yöpyivät pirtissä. Mies kertoi, että jonain kesänä oli karhu kahden poikasensa kanssa mennyt heidän telttojensa ohi. Lähtiessään mäkeä ylös se huikkasi, että "Kyllä se kulta siinä seuraavassa lapiollisessa on." Oli se iso mies.

Torstai. 24.8. 2000 Aamulla satoi vähän. Klo 12 aurinko paistoi. Pojat menivät ajat sitten alas. Kai vaskasivat eilisiä periä, kun pumppu ei käynyt. Keitin kahvit mukaan ja lähdin sinne minäkin. Make tuli kysymään ämpäreitä maan kantoa varten. Sanoi että Timppa oli jo tullut. Keitin lisää kahvia ja tein hänellekin voileipiä, mutta se oli jo mennyt kun pääsin alas. Kyllä harmitti. Olisin halunnut kuulla mitä se sanoi kaivamisesta. Pojat hakivat saunan läheltä kaksi ämpärillistä maata. Siitä löytyi pari hengetöntä. Hakivat vielä joen toiselta puolelta, kallion alareunastakin pari ämpärillistä, mutta niistä ei löytynyt mitään. Jatkettiin rännäämistä Veteraanikuopasta. Joka toisen lapiollisen jälkeen löytyi 2-3 hengetöntä. Minäkin olin pitkään rännillä. Make päätti lähteä illalla, että ehtisi vielä laittaa jotain Pomarkun mökillä ennen töihin menoa. Make ja Matti kantoivat rännit, pumpun ja muut raskaat tavarat laatikkoon. Järjesteltiin vähän laatikkoa muutenkin. Täytyisi vielä katsoa ettei siellä mikään talven aikana pääse hajoa. Make lähti klo 18 maissa. Silloin alkoi taas sadella. Ennen lähtöä ajattelimme jakaa kullan, mutta siinä olis mennyt liikaa aikaa. Päätimme, että jaamme sen matin kanssa myöhemmin kahteen putkeen. Päivä on ollut upea, +16 astetta. Saatoimme Maken telepisteelle. Tuntuu tyhjältä, kun Make lähti. Mattikin vain makaa. Korjasi kyllä ison mäen alapäätä ja minä tiskasin. Lupasivat huomiseksikin sadekuuroja. Sain päivällä nauraa mahan täydeltä. Make kantoi santaa lapiolla ränniin. Äkkiä näimme, että rännissä kimmeltää. Luulimme, että siellä kimaltaa kulta. Ei se kultaa ollutkaan. Kun Make tallusti pettyneenä lapioineen takaisin monttuun, se mutisi mennessään, että "Voi vittu minkä värinen hevonen." Silloin kun äijät ottivat neuvoa antavia nuotiolla, Make laittautui yöpuulle lakki päässä. Huomautin siitä ja Make otti lakin ensin pois, mutta laittoi sen sitten takaisin ja sanoi, että "Kyllä miehellä lakki päässä pitää olla kun sen kerran omistaa." Hiljaisempaa tuli kun Make lähti. Ja tylsempää.

Tulis pakkanen ja tappais ne kaikki

Perjantai 25.8.2000 Nukuttiin aamulla kymmeneen. Upea, lämmin päivä. Lähdimme Saariselälle kauppaan, pankkiin, bensan ja veden hakuun. Kaunispäällä söimme lohisoppaa. Oli eri kokki mutta hyvää oli silti. Kioski meni eilen remonttiin. Toivottiin, että ehtisivät vielä avata ennen kun lähdetään kotiin päin. Soitin Mailille. Jonttu oli lentsussa ja kotona. Lahden Make oli Kokkolan kohdalla menossa kohti Poria. Oli yöpynyt Rovamotellissa ja käynyt Haaparannassa ja Ruotsin puolellakin. Ilma oli upea, autossa melkein kuuma. Korjasimme taas tietä mennen tullen. Kun päästiin vaunulle keitin kahvit. Oli tarkoitus lähteä vaskaamaan. Pesin puukkoa ja vedin etusormeni sivun ylimmän nivelen kohdalta auki luuhun asti niin että kopsahti. Verta tuli pulppuamalla. Kaadoin kylmää ruokavettä haavan päälle ja rutistin lujaa talouspaperilla. Verta vain pulppusi. Sanoin Matille, että taisi tulla lähtö Ivaloon. Minun vielä puhuessani Matti sanoi, että joku tulee. Menimme ulos vaunusta ja siellä seisoi kaksi miestä isot rinkat selässä. Olivat kymmenen tuntia tarponeet erämaassa. Juttelimme siinä ja ajattelin, että ihmettelevät miksi rutistan veristä tolloa kädessäni. Kerroin, että vedin haavan puukolla. Nuorempi mies tuli heti sormea katsomaan. Vanhempi sanoi, että sattui oikea mies paikalle. Nuori mies oli lääkäri. Hän kysyi onko sideharsoa. Ei ollut. Laastaria vaan. Hän sanoi, että Ivaloon jos menee, niin kyllä ne haavan ompelee. "Paranee se muutenkin jos hyvin sidotaan": Miehillä oli auto 12 km päässä lähellä Kristiina Morostoa. Vanhempi sanoi, että lähtekää kyyditsemään, niin sidotaan sormi siellä. Me lähdimme. Haava pysyi kiinni, kun piti sormen koukussa ja puristi paperitollolla. Noin kilometrin ennen heidän autoaan me jäimme odottamaan. Miehet jättivät rinkkansa siihen ja lähtivät juoksemaan ylämäkeen. Sanoin, ettei minulla ole mitään kiirettä, mutta ne eivät olleet enää yhtään väsyksissä. Olivat tutustuneet toisiinsa Bostonin maratonilla. Mikäs semmosten on juosta. Vaikka ylämäkeen. Viipyivät vartin. Eivät olleet löytäneet sideharsoa, mutta lääkäri leikkasi käden kantositeestä suikaletta ja sitoi sormen. Otin paperitollon pois. Lääkäri katsoi ihmeissään ja sanoi että eihän tässä mikään veri kierrä kun noin piukassa koukussa pidät. Vähän jo sormi sinersi. Viimeinen hetki lopettaa koukistelu. Lääkäri ja toinen mies olivat nukkuneet kaksi yötä laavussa. He olivat tutustuneet kultamaiden historiaan ja kiertäneet Ivalojoella vanhoja valtauksia, joita on kunnostettu ja museoitu. Olivat nähneet tunnelin, joka oli tehty hirsistä, ettei se luhistu. Joen rannassa oli ollut vanha lautta jonka päältä oli ennen kaivettu joen pohjaa. Vanhempi mies oli aito savolainen. Nopealiikkeinen ja mahdoton puhumaan. Kun lähdimme paluumatkalle, hän nosti kättään tervehdykseen naurussa suin ja piti sormeaan koukussa. Minä mietin matkalla Kahvaan, että erämaa on ihmeitä täynnä: Kun teloi itsensä keskellä "ei mitään", niin Palsi antoi lääkärin ovelle. Timpan auto oli ison mäen päällä. Timppa oli keräämässä puita mäellä. Matti huusi että tuletko kahville kun olet puut kerännyt. Se vastasi että "Joo, 10 minuutin päästä." Tein voileipiä ja keitin uudet kahvit. Katselimme valtaus karttoja. Timppa ei tämän alueen karttaa olut nähnyt. Annoin hänelle toisen, kun minulla oli niitä kaksi. Valtausluettelo tuntui kiinnostavan Timppaa ja annoin senkin hänelle. Make tai Maili saa kopioida meille uuden. Timpalla oli sidetarpeita ja hienot varusteet vahinkojen varalta. Se haki mulle autostaan sideharsopaketin. Matti haki Anitan jättämistä puisista sosimista puulusikan ja se varresta tehtiin sormeen lasta. Hieno tuli. Haava ei päässyt aukeamaan kun sormi ei päässyt liikkumaan. Timppa aikoi lähteä Turhanpäiväisen taakse tekemään koevaskauksia. Oli tulossa kylmä yö. Lämmintä oli enää vain +3 astetta ja taivas aika selkeä. Otettiin perunaämpäri sisälle yöksi. Käsi puutuu vähän.

Lauantai 26.8.2000 Hieno aamu. Ilma lämmin ja aurinko paistaa. Takseja kävi Kultalassa. Souvarit menivät Raahenpirtille. Viettävät siellä ystävilleen juhlat. Leo (Valtavan suuri mies, jota me isoksi Leksaksi kutsuttiin) kutsui myös meidät ja Timpan. Vaihdettiin side sormeen. Vielä oli tullut verta ja sormi oli turvoksissa. Liikkumattomuus turvottaa. Matti teki Anitan puulusikan pesästä uuden käyrän lastan. Huomisen päivän jälkeen jätän lastan pois. Toivottavasti haava silloin jo pysyis kiinni. Lähdimme mittaamaan valtauksen rajoja. Oli pakko laittaa jonkinlaiset rajamerkit ettei kukaan vahingossa kaiva naapurin puolelta. Lammella oli tosi kuuma ja tuuleton paikka. Palsin Kultalan rajat kyllä löysimme, mutta HeviGoldin rajaa oli vaikea mitata, kun joen uoma kartalla oli eri paikassa kuin maastossa. Palsi ei kulje kartan mukaan. Laitoimme merkit niin hyvin kuin osasimme. Matti haki ämpärillisen maata peruskallion kolosta, joen mutkan takaa. Paha paikka ja tiivistä maata. Vaskattiin se, muttei löydetty mitään. Syötiin perunoita ja poron kylmäsavu paistia ja otettiin pienet ruokalevot ennen kun mentiin keräämään letkuja rinteeltä. Matti oli unohtanut koko letkut. Olivatpahan ehtineet kuivua kunnolla ennen laatikkoon laittamista. Järjestimme Anitan ja Maken tavarat uudelleen etteivät ne jäisi painuksiin muiden alle. Vesipata rannassa tyhjennettiin ja kansi peitettiin jätesäkillä. Sidottiin kahdella narulla pressu padan kivikuoren ympärille. Matti kantoi paljon kiviä helman päälle. Saappaat oli vielä siellä vaskoolien alla ja mun huuhdontapallini. Kaikki pysyneet tähän asti tallessa, vaikkei ole kummemmin niitä piiloteltu. Katselin vaskooleja ja mietin, etten viihdy pelkästään noiden kanssa. Minun pitää saada oma ränni. Ranta alkoi olla kunnossa talven tulla. Iso Leksa oli käynyt täällä talvellakin. Oli ollut kaksi metriä lunta. Ojassa siellä täällä oli lumessa onkaloita ja niihin meni Riekon jälkiä. Onkaloiden pohjalla vesi virtasi lujaa. Riekot hakevat kuulemma joen pohjalta kupukiviä. Jos vesi kerran virtaa lumen alla, niin ei täällä keväällä mitään vedenpaisumusta taida ollakaan. Päätettiin jättää jotain tavaraa padan lähelle rantaan, että nähdään keväällä onko vesi sen vienyt. Kaupunkilaista urheiluhenkeä. Eilen illalla ja nyt aamulla kävi Kuukkeli. Näimme myös pieniä harmaita lintuja joiden vatsa oli vaaleampi ja päässä ja leuan alla pieniä trippuja. Sellaisenkin linnun näimme, jonka pyrstö on valkoinen kun se lähtee lentoon. En osannut nimetä niistä yhtään. Päätin katsoa kotona kirjasta. Klo 21.30 tulimme vaunulle. Tehtiin nuotio ja paistettiin Kabanossia. Susivalo paloi vaunun edessä. Klo 0.30. Matti meni maata. Minä vaihdoin vielä kynttilät ja keitin puuron. Oli hieno päivä. Toivotin mielessäni Jontulle paranemista ja lähetin kaikille hyvää energiaa. Hyvää yötä.

Sunnuntai 27.8.2000 Kymmeneltä sataa tihuutti. Matti sanoi, että kahdeksalta oli paistanut aurinko. Otin lastan pois. Sormi oli turvonnut. Side ei ollut tiukassa, mutta liikkumattomuus turvotti. Haava oli kuiva ja pelkäsin sen aukeavan. Laitoin siihen Lokoid-voidetta, sideharsotukon ja päälle laastarin. Kummallisia iskuja se löi kun sormi kävi johonkin. Onkohan joku hermo poikki? Nyt sormea voi jo vähän liikuttaa. Lähdimme kylille kun sade haittasi kaivamista. Otimme saunavarusteet ja puhtaat vaatteet mukaan. Jos vaikka löytyisi saunomispaikka. Sade loppui ennen nelostietä ja aurinko alkoi pilkistellä. Poikkesimme kahville Savottakahvilaan ja kysyin Kaisalta saunaa. Sanoi, että heiltä voi tilata vuoron. Saatiin saunavuoro samana päivänä neljältä. Odotellessa kävimme Kuukkelissa. Ostimme harsorullia, leveää laastaria ja pakastepusseja. Pussi laitettiin käteen saunan ajaksi ja tiivistettiin ranteesta laastarilla. Sauna tuli tarpeeseen. Siellä oli sähkökiuas ja oikea suihku. Vettä tuli kunnolla ja se oli tarpeeksi kuumaa. Tunti vierähti niin, että ei huomannutkaan. Sauna maksoi vain 20 mk yhteensä. Voihan ihme. Saako sillä edes sähkön ja veden hintaa? Syötiin saunan päälle poronliha soppaa ja juotiin kahvit. Porosopasta tuli mieleeni, että porot olivat hyväkuntoisempia ja kauniskarvaisempia kuin viime vuonna. Laanilan saunan lämmittäjä sanoi sen johtuvan siitä, että metsät olivat täynnä sieniä. En tiennyt, että poro syö sieniä.
Paluumatkalla soiteltiin. Jonttu oli päässyt jaloilleen, mutta Tane oli vuorostaan taudissa. Makellekin soitettiin. Anni jutteli pitkät tovit ja antoi hyviä ohjeita käden hoidossa. Seija ja Make olivat Pomarkussa. Make huuteli taustalla, että "Kyllä se seuraavassa lapiollisessa on." Meille tuli kiire takaisin huuhtomaan. Jos vaikka…. Satoi taas vähän. Matti teki vielä yhteen tien haaraan Kahva viitan. Nyt ei kukaan varmasti eksy tieltä, jos leirille pyrkii. Menimme vaskaamaan, mutta kurussa oli polttiaisia aivan sakeana. Ne pirut meni korvanreikiin, kulmakarvoihin, ripsien juuriin ja silmänurkkiin. Matti aikoi jo luovuttaa ja lähteä niitä pakoon vaikka oli sivellyt itsensä Ohvilla päästä varpaisiin. Minä tein vesirajaan kosteista puista nuotion. Märät puut savuttivat valtavasti. Savu karkotti itikat, kunhan tuuli vain puhalsi oikeasta suunnasta. Vaskasimme kunnes oli niin hämärä, ettei kunnolla enää nähnyt. Matti kastoi puut jokeen, että saatiin savustusnuotio sammumaan. Vaunulla tehtiin vielä makkaranuotio ennen sisätiloihin vetäytymistä. Ilma oli upea. Vielä klo 0.30 oli 11 astetta lämmintä. Ei tarvinnut ottaa perunoita sisälle. Punainen Ooppeli oli parkkeerannut vaunun lähelle. Ehkä vaeltajia. Tai sitten olivat menneet Souvareiden juhliin. Sormi tuntui paremmalta. Sain jo kirjoitettua normaalisti. Kuumensin kahvipannullisen vettä ja lurutin sitä jäähtyneenä haavan päälle ja vaihdoin siteen. Matti nukkui ja minä söin puuroa pöydän ääressä. Kun Lahden Make nukkui vaunussa, söin puuroni tarjotin polvillani sängyn laidalla istuen. Yhtenä iltana, kun luulin Maken ja Matin jo nukkuvan kuului pimeästä: "Joudut syömään puuros tollai kun minä makaan sun pöydälläs." Nauru tuli väkisin. Makella on sana hallussaan joka tilanteessa. Toivoin Tanelle hyvää parantavaa energiaa. Hyvää yötä.

Maanantai 28.8.2000 Synkkä aamu. Taivas oli paksun harmaan pilven peitossa. Matti huuteli sängystään, että taidetaan ruveta pakkaamaan. Olin kahvin ja aamupuuron keitossa, kun aurinko pilkahti muutaman minuutin ajan. Tunnin päästä oli upea aurinkoinen päivä. Lähdimme vaskaamaan. Ei enää puheita pakkaamisesta. Ihmismieli on kummallinen peli: niin herkästi vaihtelee sään mukaan. Vaskasimme iltaviiteen asti ja saimme saaliiksi vain muutaman granaatin. Kiivettiin vaunulle syömään. Sitten veimme vaunun alta poikien pätkimiä puita loodan lähelle ja taas mentiin vaskaamaan. (Anita "nimesi" valtauksen suuren säilytyslaatikon loodaksi) Aurinko ei enää paista joen tälle rannalle ja polttiaiset hyökkäävät heti. Paljon niitä oli.Saakelin hankalia, pieniä ja purevat lujaa. Timppakin kertoi että ne änkeevät sisälle hänen koijaansakin. Teimme taas nuotion vesirajaan, mutta savu suvaitsi mennä aina väärään suuntaan. Klo 20. lopetimme vaskauksen, kun ei enää olisi nähnyt vaikka vaskoolissa olis jotain arvokasta ollutkin. Kaksi rovaniemeläistä miestä tuli kävellen kurua pitkin Ivalojoelta päin. Olivat meloneet kanootilla Kutturasta Ritakoskelle ja yöpyneet siellä. Kanootin he olivat jättäneet Ritakoskelle. Toinen porukka jatkaa melomista siitä eteenpäin. Kertoivat iloissaan, että tällä reissulla ei kaaduttu yhtään kertaa. Yhden virvelin he olivat löytäneet joen pohjasta. Jonkin matkan päästä oli ollut mies ja poika nuotiolla paistamassa isoa Taimenta. He kysyivät, että onkos teiltä virveli hukassa? Nuotiolta katsottiin ihmetellen ja kysyttiin, että mistä te sen tiedätte? Virveli ja haavin varsi olivat hukkuneet virtaan. Kalanpaistajat saivat virvelinsä takaisin, mutta joki oli vienyt haavin varren. Kävimme vielä myöhemmin Timpan luona maksamassa velkaa. Veimme uuden sideharsorullan häneltä saamani tilalle. Timppa kertoi, että vastarannan tuntureilla kuljeskelee karhu, siellä mihin Tane ja Retsakin kiipesivät. Timpan koija on Pikku Palsin juurella. Hän oli ollut koevaskaus kierroksella. Oli kiertänyt tunturit ja kävellyt Kuusiojan latvoilla olevien kahden valtauksen taakse. Molemmilla valtauksilla oli ollut vielä teltat pystyssä. Se tarkoittaa, että valtaajat tulevat käymään vielä ennen talven tuloa. Sieltä kaukaa Timppa oli löytänyt hienon hipun. Sanoi, että oli se yksinäistä seutua, ei siellä ihmistä näy. Timppa oli vaeltanut yli 7 km ja oli kovin väsynyt. Oli jo melkein pimeä kun palasimme vaunulle. Mekin oltiin väsyksissä. Makkaranuotio silti tehtiin. Nuotiolla tuli melkein hiki. Ulkona oli edelleen 10 astetta lämmintä. Se tuntui tosi lämpimältä, kun oli oltu niin paljon ulkona. Aterian jälkeen kömmittiin vaunuun. Pesin sormeni ja laitoin puhtaan tukon. Sormi oli jo niin hyvä, että sen sai koukkuun. Ei sillä vääntämään pystynyt eikä voinut ottaa lujasti kiinni ja tunnotonkin se oli haavasta sormenpäähän päin. Klo 23.30 Matti kömpi nukkumaan. Keitin vielä puuron ennen nukkumista. Hyvää yötä.

Tiistai 29.8.2000 Taas masentavan pilvinen aamu. Lähdimme soittamaan taksia huomiseksi. Taksimiehen poika, joka myös on taksimies, tuntui tietävän meidän homman ja sanoi, että "isä käy huomenna klo 16-18 välillä tempasemassa maasturilla sen vaunun ylös." Kyllä huvitti se tempasu. Volvolla olis saanu tempoilla maailman tappiin jo ensimmäisessä mäessä. Käytiin Kaunispäällä lohisopalla. Nyt se vaalea tuttu mukava nainen oli myymässä. Kyseli kuinka kauan vielä olemme täällä. Kaunispäällä oli kova tuuli ja koko ympäristö pilvien peitossa. Laanilassa käytiin ruokakahvilla ja ostettiin samalla neljä uutta putkea. Kaisa kyseli missä päin kaivamme ja onko meillä oma valtaus. Ajateltiin kerran vielä käydä siellä saunassa ennen lähtöä. Aurinko paistoi kun ajoimme Kutturantielle. Otin kuvia puolivalmiista kioskista. Rakentaja sanoi, että kioski avataan viimeistään maanantaina. Kävimme Sotajoen rannassa katsomassa vaunulle valmiiksi hyvää paikkaa. Oli päätetty asua siellä ja käydään päivisin Palsilla laittamassa Kahvaa lopullisesti talvikuntoon. Voidaan vielä vähän vaskatakin, jos piisaa ilmoja. Kahvaan ajellessa paikkasimme taas tietä. Hikistä hommaa. Lämpöasteita oli 22. Iso Leksa tuli poroportista samalla avauksella kuin mekin. On se iso mies. Yletin sitä vain kyynärpäähän asti. Leksa oli ollut viime yönä teepaitasillaan kalassa. Sanoi, ettei ollut kylmä eikä yhtään polttiaisia. Eikä ne häntä muutenkaan kiusaa. Me kuunneltiin kateellisina. Otin kuvan Matista ja Leksasta. Mäen yläpää jäi korjaamatta. Siellä oli syvä, sadeveden syömä nuru. Näytti tullessa pahalta, kun vaunun toinen pyörä kulki siinä ja vaunu on aivan vinossa. Tuntuu, että se kaatuu millä hetkellä hyvänsä. Alarinteestä korjattiin jo samanlainen. Ladoin laakakiviä pohjalle ja Matti kantoi soraa päälle. Nyt oli kiire vaskaamaan ja tien korjaus sai jäädä tuonnemmaksi. Illalla ne pirun polttiaiset taas hyökkäsivät. Eivät tule auringon paisteeseen, mutta mistäs otat paistetta, kun aurinko piiloutui tunturin toiselle puolelle. Menimme joen yli ja tehtiin uusi nuotio vesirajaan. Ensin sytytettiin nuotio kuivilla puilla ja laitettiin kosteat puut vasta kun pohja oli kuuma. Savua piisasi. Kuulimme vaskatessa jysäyksiä. Aivan kuin jossain olis ammuttu tai räjäytelty. Syy ääniin selvisi kun kiipesimme kurusta ylös vaunulle. Luoteessa oli niin mustia pilviä, että harvoin näkee. Ukkonen siellä jyristeli. Ei me vielä osattu tunnistaa tuntureiden väleissä kuuluvia ääniä, eikä suuntia, mistä ne kuuluivat. Matti syöksyi korjaamaan tietä ja minä pakkaamaan tavaroita. Vaunussa oli niin pimeä, että piti laittaa valot. Mäkeä alas tuli todella hiljaa punainen Passat. Pysähtyi hetkeksi Matin kohdalle ja jatkoi monen epäröivän pysähdyksen jälkeen meidän leirin ohi, alas seuraavaa mäkeä kohti Kultalaan. Hetken päästä tuli yhtä varovaisesti takaisin ja meni pois. Matilta olivat kysyneet, että miten ihmeessä täältä pääsee ylös ja kehuneet upeita maisemia. Olivat kertoneet, että heilläkin oli ollut valtaus jo toista vuotta. (Matti lahopää ei muistanut missä päin). Satoi rankasti, mutta säästyttiin pahimmalta ukkoselta. Se meni pohjoisen puolelta ohi. Mietittiin, että mitenkähän kävi tien paikkausten. Onneksi edes se Passatti ehti tiivistää tietä enne sadetta ajamalla paikkakohdista yli. Kello 0.30 tiputteli edelleen vettä. Pisarat helmeilivät upeesti vaunun katolla. Tavarat oli pakattu ja kaikki talveksi tänne jätettävä oli luetteloitu. Toivoin että sade loppuu. Ei menis laatikkoon kosteutta kun kantta availlaan. Koivut olivat jo aika keltaisia ja maassa näkyi punaisia läiskiä. Hyvää yötä.

Keskiviikko 30.8.2000 Heräsin kymmeneltä. Pilvipeitteessä oli repeämiä ja aurinkokin pilkisteli. Kahdeksalta oli ollut vielä umpipilvistä. Meille tuli kiire saada tavarat laatikkoon. Vaunun tavarat pakattiin pusseihin ja ämpäreihin. Kiinnitin teipillä jokaisen pakaasin päälle sisällysluettelon. Varastin idean Anitalta. Tein vielä yhden luettelon kotiin vietäväksi. Siitä sitten keväällä katsotaan mitä tavaraa jäi tänne. Kaikki tarvittava mahtui hyvin loodaan. Matti innostui oikaisemaan laatikkoa. Väänsi parrulla kulmaa ylös ja minä laitoin prosia alle. Väännettiin looda vinoon siinä toivossa, ettei vesi makaisi keväällä sen kannella. Jäljellä olevat puut kannettiin ohi loodan ja Matin kiroilusta huolimatta peitettiin ne pressulla. Keitettiin ruokaa, syötiin ja tiskasin. Kiire oli, mutta klo 15.30 olivat tavarat vaunussa matkakunnossa. Tie oli niin kuoppainen, että kaikki piti pakata todella hyvin. Lentelevät muuten kuljetuksen aikana ympäriinsä. Ennen lähtöä katsoimme Peikonpysäkiltä sopivaa paikan vaunulle ensi kesäksi. Iso Leksa pysähtyi juttelemaan ja kertoi, että hän oli eilen illalla kävellyt Kultalasta Raahenpirtille siinä ukkossateessa. Sanoi että " kun oikein satoi tyhjään päähän niin sade tuntui ihan lämpimältä." Hänen piti olla täällä sunnuntaihin asti, mutta oli hölmöyttään mennyt vastaamaan puhelimeensa ja nyt joutuisi lähtemään jo perjantaina. Taksi tuli klo 16.20. Vaunun pyörän alle oli kasattu kesän mittaan kiviä. Kivet lentelivät ympäriinsä, kun vaunu lähti liikkeelle ja siirtyi kiviltä alas, vaikka Matti oli tehnyt luiskan kivikasan eteen. Maasturi pujotteli tarkasti vaunu perässään puiden välistä. Ammattimies oli ohjaksissa. Maastovaihteella ajaen vaunu nousi kurusta hitaasti mutta varmasti. Taksimies tuumi, että olis tainnut ensimmäinen mäki jäädä Volvolla vetämättä, vaikka hän aikaisemmin oli arvellut toisin. Minä matkustin taksissa ja Matti ajeli Volvolla. Porilainen taksimies ei paljoo jutustele. Täällä oli toinen meininki. Koko matkan juteltiin. Kuulin taksissa paljon vanhoja legendoja. Kuulin myös, että Kutturassa viiden talon sukunimi on Magga. Onkohan siellä enempää taloja? Heidän esi-isänsä ovat tulleet tänne Norjasta 1700-luvun alussa. Taksissa kuulin myös Sametti-vainaasta. Sametti-vainaa oli aikoinaan löytänyt viiden gramman hipun. Hän kuljetteli hippua rintataskussaan kunnes se putosi takaisiin sinne mistä oli löytynytkin. Kymmenen vuoden kuluttua hippu oli löytynyt samalta valtaukselta. Hipun löytäneelle naiselle oli kerrottu, että Sametti-vainaa oli saman hipun jo kerran löytänyt. Kun nainen ei uskonut, niin kaveri kysäisi, että "montakos tomautettua hippua olet tätä ennen löytänyt". Tomautus tarkoittaa kullan kastamista happoon. Tomautettaessa hippu puhdistuu ja saa vähän kiiltoa. Matka Sotajoelle taittui mukavasti. Jutellessa aika kului niin, että taksi lähti vasta vähän ennen ilta kahdeksaa. Harvinaisen mukava mies. Pimeä tuli ennen kun kaikki tavarat olivat paikoillaan. Emme ehtineet käydä edes soittamassa. Viritimme aurinkopaneelin vaunun aisan päälle odottamaan aamuauringon nousua. Klo 23 oli kymmenen lämpöastetta, synkkä taivas ja pieni tihkusade. Kylille pitää lähteä aamulla. Kaasupullo tyhjeni vähän ennen Palsilta lähtöä. Hyvin se riitti, kun ottaa huomioon, että jääkaappikin söi kaasua koko ajan kun akkusysteemi ei toiminut. Ja lämmitettykin oli melkein joka päivä. Polttiaisia oli Sotajoen rannalla paljon enemmän kuin Palsilla. Änkesivät vaunuun kattoluukkujen hyttysverkkojen rei'istä. Matti oli hermona, muttei suostunut laittamaan Ohvia. Eipä se silti juuri mitään olis auttanutkaan. Polttiaisia jäi vähän väliä kynän terän alle kun kirjoitin. Litvin niitä pöydältä varmaan satoja. Tulivat kai kynttilän valon houkuttamana. Kultakin kimmelsi kivasti kynttilän valossa. Ostin aiemmin viidellä kympillä kultaa toiselta kaivajalta. Kun kerroin siitä, joku sanoi, että luuletkos olevasi ensimmäinen. Täällä saattaa miehiltä joskus lipsahtaa viihteelle, kun pitäis tehdä töitä ja kaivaa. Sillon on pakko ostaa ahkerimmilta kotiin viemiset. Saimme naapureita. Maasturin vetämä asuntovaunu majoittui meistä noin 50 metrin päähän. Siellä paloi vielä valo.

Torstai 31.8.2000 Yöllä oli satanut niin lujaa, että Mattikin oli herännyt. Ja se oli ihme. Minä en korvatulppien läpi kuullut mitään. Heräsin puoli kymmeneltä. Taivas oli mustan harmaa. Lähdimme Ivaloon ja Saariselälle hoitamaan asioita. Tilasimme Laanilasta saunavuoron neljäksi. Sitä ennen käytiin Ivalossa teettämässä pari rullaa kuvia ja hoidettiin kauppa- ja apteekkiasiat. Metsähallituksen konttorissa kävimme kysymässä oliko Peikonpysäkki jonkun valtaama. Paikka merkittiin karttaan ja faksattiin Kauppa ja teollisuus ministeriöön. Vastaus tuli melkein heti. Sitä ei ole vallattu. Me valtasimme sen leiripaikaksi. Paperit tehtiin ja saatiin lupa pitää vaunua Peikonpysäkillä valtausajan loppuun asti. Maksoimme 500 markan vuokran. Nyt meillä oli ensivuodeksi leiripaikka vähän kauempana tiestä. Ivalossa ja Kaunispäällä satoi kaatamalla. Söin porokeittoa. Hyvää sekin, mutta kyllä lohisoppa on sentään ensin. Saunoimme Laanilassa. Soitimme Jontulle, Mailille, Makelle ja Raivioskalle. Soitin myös naapurillemme Nevolle. Lempi kertoi lähtevänsä 7. päivä syyskuuta Turkuun polvileikkaukseen. Jonttu kertoi, että Lempi oli antanut mustia viinimarjoja ja hän oli laittanut ne pakastimeen. Tanen lentsu oli paranemassa ja Makenkin tykönä asiat oli hyvin. Jonttu tuntui odottelevan meitä kotiin. Olikohan kyllästynyt talkkarin hommiin? Aune, Pertti ja Roslundit olivat tulossa ensiviikonloppuna Saariselälle. Toivottavasti treffataan. Kun tulimme vaunulle niin sade oli enää pientä tihkua. Poissa ollessamme oli satanut rankasti kovalla tuulella joelta päin, koska oven karvatiivisteet ovat litamärkiä. Eiliset maasturitulokkaat lähtivät aamulla jonnekin. Illalla vasta palasivat. Illalla tuli myös komea asuntoauto. Hiljaista väkeä kaikki. Vaunulla joku röyhi tai piereksi kun istuimme makkaranuotiolla. Siinä kaikki naapureiden aiheuttamat äänet. Sotajoessa on pieni koski aivan lähellä. Sen kohina kuului vaunuun sisälle. Hyvä niin. Palsilla ehti tottua taukoamattomaan veden ääneen. Polttopuita ei löydetty tikkuakaan. Eikä se mikään ihme ole, kun nuotiopaikkojakin on paljon. Tuodaan puita Palsilta kunhan sinne taas päästään. Matti sanoi, että jos huomennakin on huono ilma, niin mennään Ivaloon Barentsin messuille. Palsille pitäisi päästä muutenkin kun vaan puun hakuun. Voitaisiin siivota Peikonpysäkkiäkin, kun se oli jo vähän niin kun oma. Siellä oli kaiken laista romua: Puhki ammuttu nokinen kattila, paistinpannu, jossa oli sapuskan jäänteitä ties monenko vuoden takaa, rautalankaa, kulmaraudan pätkiä, muovia, joku valkoinen levy ja sen alla vanha matkalaukku, paksusta puusta halkaisemalla tehty penkkikin ja paljon ruostuneita säilykepurkkeja. Ja varmaan jotain muutakin mitä nyt en muista. Kuultiin päivällä, että Laanin Hovissa olisi tästä lähin joka torstai Monotanssit. Meitäkin kehoitettiin käymään edes katsomassa, mutta emme poikenneet vaikka soittoa ohimennessä kuultiin. Siellä oli väkeä kuin nuijalla lyöty. Kuultiin myös, miksi Kiilopäältä Laanilaan johtavaa polkua sanotaan Parfyymi poluksi. Naiset laittautuvat Kiilopään hotellissa hienoiksi ja suihkuttelevat päälleen hajuvettä. He kävelevät hiljaa Laanilaan, ettei matkalla pääse tulemaan hiki ja siksi tuoksu jää leijailemaan polulle. Klo 23.15 +4 astetta. Taivas umpipilvessä. Pohjoisessa vaaleaa raitaa. Täällä tuuli voi muuttaa suuntaansa kolme kertaa viidessä minuutissa. Nuotion savusta sen kerran huomasin. Aamulla tuuli kävi etelästä. Siltä suunnalta täällä tulee sade. Myöhemmin tuuli kääntyi pohjoiseen ja toi kylmän tullessaan. Tehtiin iltalenkki ylittämällä Sotajoen silta Kutturaan päin. Sillan pielessä vasemmalla oli valtaus. Siellä näkyi todella iso vaunu, etuteltta, kota ja peräkärry. Matti toi mukana sisälle polttiaiparven. Mattin hartain toive oli, että tulis pakkanen ja tappais ne kaikki. Hieno päivä takana. Huomenna tulossa uusi. Toivottavasti aurinkoinen.

Perjantai 1.9.2000 Ei tullut kaunista päivää. Taivas roikkui melkein maassa ja ilma oli täynnä pieniä vesipisaroita. Voihan iso P. Ei sitten muuta kun Ivaloon messuille. Tuntureiden ylärinteillä pilvet olivat niin alhaalla, että tietä näkyi vain 5-10 metriä. Sumuvalot päällä täytyi ajella. Ilma oli niin raakaa ja kosteaa, että vaatteet kastuivat ulkona vaikka ei satanut. Messut olivat Ivalon jäähallissa. Jäätä siellä ei ollut, mutta pirun kylmä silti. Ostimme kaksi pientä, pörröpäistä, savesta tehtyä Maahista. Isoja, seinälle ripustettavia maahisen naamoja oli vain yksi jäljellä. Nainen kertoi, että sen nimi on "Maahisen hymy." Hän on sitä tehdessään ottanut mallia kahdestatoista veljestään. Niillä on kuulemma kaikilla samanlainen hymy, iso nenä ja hörökorvat. Naamoja sai tilata postitse 50 mk/kappale. Paljon oli esittelykojuja. Yhdessä oli revontuliaiheisia kahvikuppeja. Voi että olivat kauniita. 90 mk/kappale. Ei voinut ostaa vaikka mieli kyllä teki. Jostain kojusta sain käteeni kaksi isoa esittelylehtistä. Vaunulla vasta huomasin, että ei niissä ollut suomen sanaa. Ne esittelivät Ihmeellisen näköisiä kaloja. Kuvat olivat hyvin tehtyjä ja värikkäitä. Olis ollut kiva osata lukea edes kalojen nimet. Kuutta kieltä löytyi, muttei suomen sanaa. Norjalainen firma. Haistakoon..... Yhdellä kojulla katselin Inarin kunnan esitteitä ja luulin, että niillä on radio auki kun kuului tuttu ääni. Käännyin ja huomasin seisovani puolen metrin päässä Anneli Jäätteenmäestä, jota joku mies haastatteli. Häivyin paikalta. Ostimme vielä 4 purkkia Kuusenkerkkäsiirappia. Sillä voi hoitaa yskää ja lentsua. Vien 3 niistä tuliaisiksi. Itselleni ostin ulkopöydältä puuvillapuseron 100 markalla. Soitin Tanelle jonka ääni oli vielä käheä. Muuten flunssa oli parantunut. Tane käski soittaa Salpan numeroon kun Maili on hukannut sinne puhelimensa. Soitin ja puhelin oli löytynyt. Sain tietää, että Aune, Pertsa ja Roslundit aikoivat lähteä huomenna Porista kohti Saariselkää. Kuulin senkin, että Esko oli jo ajat sitten käynyt Retsalta kysymässä mitenkä Kahvaan mennään. Lohisoppaa Kaunispäällä, jälkiruuaksi kahvit ja suuret Toskakakun palat. Maha oli niin täynnä, että pilkein autossa Kutturantiellä. Kioskin rakentajien vaunu oli lähtenyt ja Anneli näytti kantavan tavaraa sisälle. Kai se pyhänä jo avaa. Hyvä juttu. Vaunulla oli pakko mennä huiloolle. Minä nukuin tunnin ja Matti kaksi. Illalla sumusade vähän laantui. Ruoho oli niin märkää, että näytti hopean harmaalta ja kimalteli kauniisti. Vedimme muovipussit kenkien päälle kun menimme ulos. Käveltiin Kutturaan päin ja kerättiin ojan pohjalta viimetalvisia aurausmerkkien kappaleita. Kynttilän pätkillä höystettyinä ne paloivat ihmeen hyvin. Makkarat saatiin paistettua ja merkinvarsia jäi vaunun alle varastoon hyvä kasa. Kuulimme tänään, että Sotajoen ranta on keväisin aivan täynnä telttoja, asuntovaunuja ja autoja. Pahaojantie suljetaan keväisin siksi aikaa, että se vähän kuivuu. Muuten tie olis innokkaimpien jäljiltä kuin kyntöpelto. Kaivajat odottavat täällä ja purnaavat. Ei ihme, ettei puuta löydy. Päivällä tulleen asuntoauton sakki toi varmaan puita mukanaan, kun istuivat iltanuotiolla. Viimeöiset naapurit olivat poissa. Iltapalaksi maistelimme voileipäkeksin päällä Kaunispäältä ostettua Väinönputkihilloa. Erikoinen, mutta hyvä maku. Klo 22 Taivas oli taas synkässä pilvessä ja satoi sumutihkua. Sormessani oli enää pieni laastari. Kyllä tuntui kevyeltä. Vielä oli tunto huono haavasta sormenpäähän päin ja iski pahasti aina kun haavan kohta kävi johonkin. Puolilta öin oli meidän kohdalla täysin selkeä taivas ja tosi kirkkaita tähtiä. Yksi pohjoisessa loisti muita kirkkaammin. Taisi olla Pohjantähti. Muualla taivas oli aivan synkkä. Radio lupasi lisää sadetta. Olis parempi olo kun ei kuuntelis. Pääsispä huomenna Palsille. Lähetin Maijalle viestin, että tulen talveksi joogaan vaikka en pääse ilmoittautumaan. Matti nukkui ja Sotajoki kohisi. Hyvää yötä.

Lauantai 2.9.2000 Heräsin puoli kymmeneltä. Matti oli noussut tuntia aiemmin. Aurinko paistoi! Tuli kiire lähtö Palsille. Olin parina päivänä tehnyt lappua tavaroista, jotka otetaan Palsille mukaan. Pakkasin kiireellä. Matti rätkötti ovella, eikä tehnyt muuta kuin sen minkä käskin. Eikä aina sitäkään. Lähdimme silti liikkeelle jo ennen puolta päivää. Aina se paikka vaan tuntuu yhtä upealta. Rannassa tarvittavat tavarat laitettiin pussiin ja muut jätettiin autoon. Perunat laitettiin valmiiksi kattilaan joessa pestäviksi. Eka toteamus Matilta oli, että "Ei ole mukana laatikon avaimia." Ne jäi vaunuun. Voi P. Meidän piti ottaa laatikosta kaksi pienempää ämpäriä ja jättää iso ämpäri tilalle. Matilla oli kova kiire vaskaamaan. Minä pesin vähän pyykkiä ja narujen pätkistä rakentelin puiden väliin pyykkinarun. Oli sen verran tuulta, että ne olivat jo puoli kuivia kun lähdimme rannasta. Vaskasimme monta ämpärillistä soraa. Ei saalista. Täällä olo kyllä korvasi pienet hiputkin. Aurinko paistoi täysillä ja tuuli sen verran, että ei näkynyt polttiaisia. Kuulimme ihmisten ääniä ja kiipesimme Maken leiripaikalle katsomaan. HeviGoldissa oli väkeä. Tuletkin sinne oli tehty. Savu kiemurteli ylös Kuusiojan kurusta. Autolle vietävät tavarat piti saada kerralla kurusta ylös. Olimme kuin kaksi muulia kun kiipesimme rinnettä ylös. Siivosimme kesäisen leiripaikkamme. Matti kantoi vaunun raput uudelle leiripaikalle. Tykkäsin Peikonpysäkistä. Siivosimme kaikki roinat jätesäkkiin ja se tuli melkein puolilleen. Haravoimme maan Mailin haravalla ja ympäriinsä olevat kivet kannettiin nuotiopaikalle. Nyt sai tämä leiripaikka jäädä ja siirryimme Peikonpysäkkiä asuttamaan. Haravoimme ison kasan märkiä roskia ja tikkuja. Haimme risuja ja aloimme polttaa pönttää nuotiossa puiden joukossa. Perunat kiehuivat kaasukeittimellä. Aikaa se otti. Vaunun puu rappuset oli pöytänä ja söimme paperilautasilta perunaa ja poronlihaa. Oli paljon aikaa siitä, kun olemme laittaneet ja syöneet ruokamme taivasalla. Maistui hyvältä. Kahvinkeiton kanssa tuli vaikeuksia, kun ei ollut suodatinta mukana. Puhkaisin kertakäyttömukin pohjaan kolme reikää ja laitoin sinne suodatinpussin. Vesi mitattiin kattilaan. Kun se oli kuumaa, kippasin suodatinkahvin kattilaan. Hetken odottelin ja kaadoin kahvin omatekemäni suodattimen läpi suoraan mukiin. Hyvää siitä tuli. Matti laittoi suodatinpussin suoraan omaan kuppiinsa. Kaatoi kahvin siihen ja nosti vähitellen sormin pussia ylöspäin. Kävi se niinkin. Paitsi että puolivälissä ote lipsahti ja pussi putosi. Istuimme ja poltimme pönttää pari tuntia. Välillä piti hakea isompia puita, ettei nuotio tukehtunut. Peikonpysäkiltä näkyi Pikku-Palsin upea, louhikkoinen rinne. Teimme lenkin rinteillä ja otin kuvan isosta, monihaaraisesta männystä. Koivut olivat aivan keltaisia. Maaruskaa kurussa ei vielä paljoa näkynyt, mutta ylhäällä tasanteella sitä jo oli. Lähteissä Matti kantoi tien lätäköstä vettä nuotioon puhki ammutulla kattilalla. Kivet oikein sihisivät kun olivat niin kuumia. Vaunulle Sotajoelle lähdimme vasta klo 20.30. Alkoi jo hämärtää. Matkalla Matti mustasi uudella tussilla jyrkän mäen merkin ja viimeisen Kahva kyltin. Muilla valtauksilla oli paljon nuotiosavuja ja vaunuissa valoja. Maasturi tuli vastaan ja sillä oli peräkärry täynnä tavaraa. Putkia ja muuta. Aamulla kun tulimme Palsille, otimme vanhalta sahauspaikalta laudan pätkiä takaluukkuun. Yhdestä laudasta Matti teki kyltin leiripaikan polun alkuun ja laittoi siihen, että Kahvan leirialue ja valtauksen numeron. Kun poltimme leirissä roskia Matti kuivasi muut laudat nuotion lämmössä. Niistä saatiin Sotajoelle nuotiopuita. Oli jo pimeä kun grillasimme makkaraa iltapalaksi. Klo 22.30 alkoi sade. Viimeksi tullut asuntoauto oli vielä paikalla. Siinä asui meidän ikäinen somerolainen pariskunta. Olivat olleet Liiton valtauksella kaivamassa. Mies kertoi, että hän oli aina tykännyt käydä Lapissa. Vaimo lähti kerran mukaan maalaamaan ja sekosi heti näihin maisemiin. Heti kun pääsimme lämpimään vaunuun, molemmille iski täydellinen väsymys. Matti nukkui heti. Minä keitin yöpuuroni. Kioski taidetaan avata jo huomenna. Kiva päästä taas munkkikahville. Sateen rapinaan oli hyvä nukahtaa. Lähetin kaikille täältä hyvää energiaa ja rauhallista mieltä. Hyvää yötä.

Sunnuntai 3.9.2000 Heräsin klo 9. Aurinko paistoi, mutta ennen kuin puuro ja kahvi oli keitetty, alkoi sade. Lähdimme kylille ja ruokakauppaan. Matti ei eilen viitsinyt pestä vaatteitaan ja osti ryöjä Kuukkelista uudet. Soitin Mailille ja sain Pertsan kännykän numeron. Ei vastannut. Tane oli jo melkein normaaliääninen. Osasi soittaa minulle puhelimessa Fyyr Elisen kahdella kädellä. Hienosti soittikin. Lähetin aiemmin Makelle viestin aurinkopaneelin merkkivaloista. Nyt tuli vastaus, että vihreä tarkoittaa, että akut ovat täynnä. Sitä se oli näyttänyt koko kesän ja minä luulin, että joku on rikki. Soitin Roslundin kännykkään ja Esko vastasi heti. Asustivat kelomökkialueella hienossa mökissä. Käskivät meitä poikkeamaan siellä. Mökkikylä sijaitsi noin kilometrin Saariselältä Laanilaan päin. Esko tuli nelostien varteen meitä vastaan. Mökki oli todella upea. Siinä voisi asua vaikka talvellakin. Olisimme saaneet saunoa ja tarjosivat vielä ruokaakin, mutta ilma oli kirkastunut ja oli kiire Palsille. Palasimme vaunulle ja pakkasimme tavarat autoon. Aurinko paistoi kuumasti, vaikka taivaalla purjehti isoja pilvimöykkyjä. Palsille lähdettiin ja kioskilla juotiin kahvit mennessä. Uusi puoli kioskia avataan vasta ensi kesänä. Sinne tehdään kelosta pöydät ja penkit talven aikana. Lähetin Maijalle kortin. Häneltä oli tullut ääniviesti, että hän vetää ensi talvena vain yhden joogatunnin viikossa. Laitoin viestin, että menen mielelläni hänen tunnilleen. Palsin koivut hohtavat niin, että värijäävät heijastuksillaan Palsin ojan veden kirkkaan keltaiseksi. Ylhäältä näytti, että meidän rannassa on jonkun keltainen teltta. Kun menimme alas katsomaan, niin koivut siellä vain levittivät neonkeltaista väriään. Kiipesin Maken väen leiripaikalle ja Kuusiojan kurusta nousi kaksi savua ja näkyi teltan katto ja savupiippu. Koskikara sukelteli joen mutkan syvässä kohdassa. Maken leiripaikka on kesällä kaunis, mutta nyt se oli vielä kauniimpi. Koivut kuin kultaa. Valtavia erivärisiä sieniä oli noussut maasta. Kaunista täällä on, todella kaunista. Peitimme loodan ensin muovilla. Sitten kiinnitettiin kahdesta kohtaa kuormaremmillä pressu päällimmäiseksi. Mun saappaat, jakkara, vaskoolit, lapio ja ämpäri jätettiin vielä käyttöön. Huusi jätetään toistaiseksi peittämättä, jos satutaan sitä tarvitsemaan. Teimme Peikonpysäkille elämämme ensimmäisen laavun. Laitoimme riu'un kahden männyn väliin noin kahden metrin korkeuteen ja sen nojalle, molempiin päihin toiset riu'ut niin, että tyvipäät olivat maassa. Pressu vedettiin riukujen päälle ja kiviä kannettiin helmalle. Eteen tehtiin nuotiorinki ja vaunun rappuset kannettiin pöydäksi. Kyllä oli hieno keittää ruokaa kun pieni sade ei haitannut. Välillä aurinko paistoi kirkkaasti kurun vastakkaiselle rinteelle. Voi kun oltais oltu siellä. Aina se on ruoho vihreämpää… Joku käski meidän kirjoittaa leiripaikan kylttiin sanan "Maksettu". Voihan tähän leiriytyä, kun me ei täällä olla. Semmonen teksti kuulemma estää sen, ettei kukaan esimerkiksi keväällä jätä telttaansa tähän ja häivy pitkäksi aikaa kairaan. Jos sinä aikana tulemme, niin emme voi kenenkään tavaroihin koskea vaan pitää odotella omistajan saapumista. Aika kului taas niin että vasta hämärissä lähdimme kohti Sotajokea. Mustia, isoja pilviä nousi luoteesta. Niiden reunat olivat kullan keltaisia. Ilma kylmeni niin, että Pahaojan tiellä oli auton ulkolämpömittarissa enää +3 astetta. Soilta nousi sumua. Viisi minuuttia siitä, kun tavarat saatiin autosta vaunuun, alkoi sade. Matti oli niin väsynyt, että meni nukkumaan jo klo 22. Säätiedotus lupasi räntäsadetta. Kohta täältä olisi pakko lähteä kohti etelää. Jos ilma sallii, niin menemme huomenna Palsille laittamaan huuskan talvikuntoon ja ottamaan uuden laavun päältä pressun pois. Matti sanoi, että jos Hevissä ollaan vielä, niin mennään käymään siellä. Timppaakin täytyy käydä morjestamassa ennen lähtöä ja kysyä kioskin puhelinnumero, että voidaan keväällä soittaa ja kysyä koska tiet ovat ajokunnossa. Menin vielä käymään ulkona. Sotajoen koski kohisi voimakkaammin kuin ennen. Sade oli kai nostanut veden pintaa. Taivas oli osittain selkeä ja Otava on taivaalla suoraan vaunun edessä, Sotajoen yläpuolella. Pohjantähden ehdin juuri nähdä ennen kuin pilvi sen peitti. Ilma oli täysin tyyni. Ulkolämpö +4 astetta. Näimme tänään Casanova nimisen koiran.

Maanantai 4.9.2000 Upea, mutta kylmä aamu. Aurinko oli todella kirkas, mutta kohta taas alkoi pilvimöykkyjä kuleksia. Päätimme silti lähteä Palsille. Paikat oli saatava lopulliseen talvikuntoon. Ensin kioskille kahville ja piirakalle. Tietysti. Ostimme filmirullan ja Annelin viimeisen hippumaton. Tehdään minulle pieni ränni talven aikana ja hippumatosta saadaan mitat. Ilma oli tosi kylmä. Tuulta vastaan ei auttanut edes pipo ja toppavaatteet. Pieniä kylmiä sadekuuroja kulki yli harvakseen. Kun päästiin Palsille, niin oli vähän mukavampaa ja suojaisempaa, kun tuuli ei päässyt puhaltamaan niin suoraan. Paketoimme huusin. Katolle taittelimme ison pressun estämään teräviä kulmia puhkaisemasta päällyspressua. Matti kallisti huusia ja minä laitoin pressun reunan huusin alle, saavikin peittyi samalla. Sama pressu heitettiin takakautta huusin yli. Kuormahihna kiristettiin yläpään ympärille, toinen alapäähän ja kolmas keskelle. Huusi sidottiin narulla ylhäällä rinteellä olevan puun tyveen, ettei lumi talvella tuuppaisi koko hökötystä kurun pohjalle. Narun päälle haettiin isoja kiviä, etteivät porot ja muut elukat kompuroisi jalkojaan poikki. Vaikka ilma on kylmä, niin hiki tuli molemmilla ennen kuin homma oli tehty. Sitten lähdimme Peikonpysäkille ruuan laittoon. Että voi ihminen olla tyhmä: Olimme laittaneet laavun aukon suoraan kohti pohjoista. Aurinko paistoi laavun takaa ja me istumme nenät punaisina varjon puolella pohjoistuulessa odottelemassa perunoiden kypsymistä. Nuotio oli (ihme kyllä) laavun edessä, mutta tuuli vei lämmön ja saimme vain savut silmillemme. Syötiin perunoita ja poroa. Hyvää oli. Kahvit keitettiin jälkiruuaksi. Nuotion jäähtymistä odotellessa lähdimme käymään Palsin Kultalassa. Jalo oli tullut viimeyönä vaunulleen. Kultalassakin oli jo pressut purettu laavusta ja kodasta. Vain riu'ut olivat pystyssä. Otin niistä kuvia. Käskin Matin mennä lähelle seisomaan, että voidaan myöhemmin arvioida kuvista riukujen mitat. Riitelisimme niistä kumminkin talvella kotona ja silloin olisi hyvä katsoa kuvista. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta kädet piti silti laittaa taskuun kun niin palelivat. Se oja, jota en ole löytänyt, virtaa kahden tunturin välistä ja laskee Palsinojaan. Sen nimi on Palopirtinoja. Kömmimme Kultalan rinnettä ylös ja kuvasin taas kerran kurun yli Pikku Palsia. Mattikin otti yhden kuvan. Kun pääsimme ylös, huomasimme että leirissä oli vieraita: Aune, Pertti ja Roslundit olivat tulleet. Tulivat poropolkua pitkin meitä vastaan ja olivat kovin ihastuneita paikkaan. He lähtivät jo tänään käymään, kun olivat kuulleet että luvattiin lunta. Hyvä niin. Vielä 10 minuuttia niin olisimme purkaneet laavunkin. Kova vauhti niillä oli vaikka olivat aamulla jo kiertäneet ison lenkin. Aune vitsaili, että hän kaivoi nokallaan kultaa. Oli kaatunut ja ylähuulessa ja nenässä oli naarmuja. Nyt oli punoitus ja verentulo loppunut. Sanoi menevänsä illalla saunaan liottamaan naarmuja. Kävimme Maken leiripaikalla, kun sieltä näkee parhaiten koko alueen. Muut kävivät rinnettä pitkin lammella. Minä ja Aune ei menty kun meidän oli paha kävellä vinolla rinteellä. Miehet kiersivät koko alueen ja tulivat tietä pitkin ylös. Laavussa keitimme kahvit ja syötiin upeat tuliaisviinerit. Pertsa ja Esko olivat ne aamulla hakeneet kaupasta. Sataa tihuutti melkein koko ajan. Taisi heillekin tulla kylmä. Innostuneita olivat ja lupasivat ensi kesänä tulla katsomaan, kun rännit ovat käytössä. Kovin Pertsa ihmetteli, että mitenkä me on tällainen paikka löydetty. Otimme monta kuvaa toisistamme laavulla. Naiset olivat sanoneet tänne tullessa viimeisessä mäessä, että pois lähteissä he kävelevät sen ylös. Menivät silti jo alhaalla autoon, kun Esko sanoi, ettei hän kesken rinteen pysähdy ketään poimimaan kyytiin. Eikä ole syytäkään. Siinä jos pysähtyy, niin voi olla, että pitää palata perä edellä alhaalta vauhtia hakemaan. Matti katkoi puukolla laavun narut ja pressu taiteltiin Volvon peräluukkuun. Viemme sen pehmusteeksi vaunuun aurinkopaneelin alle matkan ajaksi. Tulomatkalla joimme taas kahvit kioskilla ja Anneli antoi evääksi neljä palaa piirakkaa. Klo 17.30 olimme vaunulla. Alueelle oli tullut lisää väkeä. Henkilöauto siellä näkyi ja väkeä oli liikkeellä. Ruokavesi oli vähissä ja Volvon perässä pari kassillista tyhjiä pulloja. Lähdimme vielä Saariselälle kauppaan. Kaksi viestiä oli tullut boxiin: Iitu kysyi, että liotatko itseäsi järvessä näin kauan, kun mitään ei ole kuulunut. Luuli varmaan, että olimme Sammilla mökillä. Päätin soittaa hänelle huomenna nelostieltä. Maija ilmoitti, että oli laittanut minun nimeni joogalistalle. Onneksi. Soitin Jontulle, joka hoiteli edelleen postia ja eläimiä. Sanoi hoitavansa myös Aunen ja Pertsan postia. Oli sovittu että Jonttu käy Krouvilla kaksi kertaa viikossa. Aune kertoi meille luvanneensa maksaa 25 mk. Matti sanoi, että älä hyvä ihminen polje hintoja. Me lupasimme vain 5 mk reissusta. Naurua piisasi. Seijan Makelta oli tullut tekstiviesti. Illalla pakkasin tavaroita lähtöä varten. Haikealta tuntui lähdön ajatteleminen. Ennustivat radiossa ekan kerran Lappiin poutapäivää tämän reissun aikana. Räntää lupasivat yöksi. Parempi lähteä ajamaan hyvän sään aikana. Klo 23.30 kävimme vielä ulkona. Taivas oli kirkkaassa tähdessä. Kinasimme Pohjantähden paikasta. Näimme ensimmäisen kerran Lapin revontulet. Ei huomannut edes vilu tulla kun niitä katseli, vaikkei niissä värejä ollutkaan. Aamulla sitten alkaa paluu etelään. Toivoin, ettei tarvitsisi huomautella vauhdista matkalla. Hyvää yötä Sotajoen ranntatöyräältä.

Tiistai 5.9.2000 Kaunis ilma, vaikka pilvinen. +4 astetta. Pohjoistuuli sai ilman tuntumaan kylmemmältä. Tavarat oli pakattu vaunussa mahdollisimman alas. Aisapainoa oli liikaa ja siirtelimme pitkään tavaroita paikasta toiseen ennen kuin paino jakaantui sopivasti. Lähtö Sotajoen rannan leirialueelta tapahtui klo 11.30. Jäin ulos autosta ottamaan kuvia lähdöstä ja kuulin kovaa kolinaa vaunusta. Matti pysähtyi ja pitkään etsimme ennen kuin löysin vaunun lattialta tumppipurkin. Oli pudonnut pöydältä ja pyörinyt seinästä seinään kuoppien mukaan. Onneksi ei sentään auennut. Tietysti joimme vielä kioskilla kahvit. Minä söin mustikkapiirakkaa ja Matti munkin. Saatiin Annelilta koti ja kännykän numerot. Hyvä juttu. Tänään oli luvattu selkeää, mutta vielä oli pilvistä. Kutturan tiellä lensi puidenlatvojen korkeudella tosi iso lintu. Sillä oli ripsuiset siiven päät ja se oli aika tumma. Näkyi hyvin kun se käänteli päätään ja katseli maahan. Piekana se ei ollut, kun siivenalus kuviot puuttuivat. Jännitti vaunun veto. Matti ajoi kyllä kivasti, noin 70 km tunnissa. Kynttiläkuuset näyttivät mustan puhuvia keltaisten koivujen joukossa. Iisakkipäällä oli yöllä satanut räntää niin paljon, että aamupäivälläkin sitä näkyi vielä paikoin. Sodankylässä Matti vei kaksi rullaa kuvia kehitykseen. Odoteltiin niitä tunti ja sitten startattiin kohti Rovaniemeä. "On helvetin kylmä", sanoi koulupoika, joka ajoi pyörällä ohi. Kätensä se oli vetänyt hihoihinsa. Haisi talvelta. Oli hyvä ajoilma: pilvinen, muttei sada. Rovaniemi 100 km luki opasteessa. Rovaniemellä söimme Santaparkkia vastapäätä olevalla Shellillä. Matka jatkui ja aurinko vilkutti häijysti puiden välistä. Ajoimme yhdellä k-pysäkillä ohi Kemin. Alkoi jo tulla pimeä. Valot näyttivät liikenneopasteiden yläreunaan. Perä oli liian alhaalla tai nokka liian ylhäällä, miten vaan. Noin 15 km Kemin jälkeen oli Simon kunnan Infoparkki. Siihen pääsimme pois hemmetinmoisesta liikenteestä. Ei kauas tiestä, mutta sen verran, etteivät isotkaan autot vaunua heilauttaneet, täristivät kyllä maan kautta. Tuntuu kuin koko seutu olisi ollut täynnä meteliä. Vilkaisin vähän väliä kattoluukkuja, kun tuntui että autot ajaa sielläkin. Hetken päästä alkoi kaamea jytinä. Seisoimme hölmöinä ja katsoimme toisiamme. Matti keksi, että se on juna. Kyllä oli paikka löydetty. Maili sanoi puhelimessa, että pitää suhtautua positiivisesti ja nauroi päälle. Kylmä oli täälläkin, melkein kylmempi kuin Lapissa. Vietiin mittari ulos. Vaunussa oli + 9 astetta kun pysähdyimme. Ulkona mittari näytti kahta pakkasastetta. Onneksi sisällä oli lämpimämpää, vaikka vieläkin viileää. Sai sentään ottaa ulkotakin pois. Jonttu soitti ja käski tulla kotiin, kun lintujen ruokakin alkaa loppua. No, tulossa oltiin. Matti meni maata. Mikäs sen oli nukkuessa kun otti kaksi yömyssyä. Minä nukkuisin kyllä metelin puolesta korvatulppineni, jos ei tärinä sitten pidä hereillä. Kokemus oli tämäkin. Ei sitä käsitä millaisessa metelissä ihminen täällä "sivistyksen" keskellä elää, ennen kuin on täältä hetken poissa. Että voi kahden maailman väillä voi olla valtava ero. Ja nyt pitäisi sitten vaan olla POSITIIVINEN. Kävimme ulkona vielä puolilta öin. Yömyssyt ajoivat Matin asioilleen. Ulkolämpö oli noussut +3 asteeseen. Tosi kirkkaat tähdet. Linnunrata näkyi harvinaisen hyvin. Mikä upeinta, näimme myös revontulet. Ei niin kirkkaita kuin eilen, mutta laajemmat. Ei värejä täälläkään. Autoja menee edelleen tauotta. Toisilla renkaat laulaa ja toisilla soittaa. Nyt nukkumaan.

Keskiviikko 6.9.2000 Matti kirjoittaa: Heräsin klo 5.45. Helvetin moinen liikenteen meteli tiellä. Rekkaa meni jatkuvasti kumpaankin suuntaan. En pystynyt enää nukkumaan. Ulkona -5 astetta ja vaunussa kans pirun kylmä. Auton ikkunat jäässä ja ruohikko huurteessa. Taivas oli pilvetön. Näytti tulevan upea päivä. Klo 7.30 Samppu nukkui vielä korvatulpat korvissa. Laitoin vaunun lämmityksen talviteholle. Alkoi tarjeta. Ulkona vieläkin -3 astetta ja ruohot edelleen huurteessa. Tuli illalla pysäköityä väärälle puolelle parkkipaikkaa ja nyt ollaan puiden varjossa. Toiselle puolelle paistaa aurinko. Voi V tuota liikenteen melua. Mitenkähän tästä mahtaa aikanaan päästä tuonne rekkojen joukkoon, kun tuntuu, ettei tiellä ole metrinkään rakoa autojen välissä. Samppu jatkaa: Matti töni mun hereille puoli yhdeksältä. Vaunu oli hienon lämmin. Yöpaitasillaan tarkeni laittaa puuron ja kahvin. Aloin kai tottua liikenteen kohinaan kun voi jo hetken keskittyä johonkin muuhunkin. Klo 9.30 aurinko paistoi upeasti. Vaunun varjossa oli ruoho vieläkin paksussa härmässä. Matti oikaisi sängylle ja nukkui heti. Alkoi vissiin sekin tottua sivistyksen ääniin. Laitoin illalla jääkaapin minimiin, kun alkoi olla pakkasella sekin. Nyt siellä oli +7 astetta. Hyvä. Lähtö hullunmyllyyn klo 10.30. Taivas oli kirkkaan sininen, ei pilven hattaraa. Kahvilla kävimme Iin Shellillä. Näimme rekan, jonka oveen oli maalattuna hytin korkuinen enkelin kuvan. Se oli kaunis. Klo 13.40 kasitiellä. Jonttu soitteli klo 17 aikaan. Ketjut oli lähteneet päältä moposta kun hän lähti koulusta. Oli lykännyt mopon Pasin studiolle ja Pasi laittoi ketjut paikoilleen. Matti lupasi huomenna laittaa ne kuntoon. Ilta seitsemän aikaan aloimme katselemaan yöpymispaikkaa. Oravaisissa muistettiin merenranta paikka johon päätettiin pysähtyä. Sinne oli tehty uusi rakennus, osa alueesta oli aidattu ja sinne pääsi kaariportista, jonka päällä luki Camping. Emme tunnistaneet sitä etsimäksemme paikaksi, vaan ajoimme eteenpäin siinä toivossa, että se löytyy kauempaa. Ei löytynyt. Kohta olimme Vaasan ohittavalla moottoritiellä. Se siitä huiloosta. Matti muisti yhden pysäköintilevityksen heti kasitien alussa Vaasan jälkeen. Siinä se oli vieläkin, vaikka uusia teitä oli rakennettu paljon. Siihen poikkesimme. Olimme käyneet siellä vuosia sitten. Tosi kaunis mäki. Tie nousee jyrkästi ja laskee toisesta päästä taas kasitielle. Mäellä oli 4 punaista pöytä ja penkkiryhmää. Kapeat asvalttipolut kiemurtelivat niiden luo. Oli kaunis nurmikenttä ja isot pihlajat täynnä marjoja. Hanhikkipensaat kukkivat ja ruusupensaat notkuvat kiulukoiden painosta. Iso miinus oli huusi ja se ympäristön ruokoton siivo. P-läjiä, papereita ja roskia oli enempi kuin tarpeeksi. Huusia ja sen ympäristöä ei kukaan ollut siivonnut varmaan vuosiin. Vuosia sitten se oli ihan samanlainen. Sade taitaa olla ainoa joka sitä pesee. Oli melkein pimeä kun vaunu saatiin paikoilleen. Asvaltille se oli helppo saada suoraan. Kasitie kulkee alhaalla mäen ohi ja tien toisella puolella, myös korkean mäen päällä on rekkojen tankkaus paikka. Ne joutuivat vaihtamaan pienemmälle ja kaasuttamaan, kun nousivat raskaassa kuormassa mäkeä. Tämä mökä oli silti vain murto-osa Simon metelistä. Alettiin ihmetellä henkilöautoja, jotka tulivat vauhdilla Vaasasta päin. Pysähtyivät Volvon eteen tai viereen. Vain miehiä tuli ulos autoista, kävivät äkkiä huusilla ja lähtivät vauhdilla pois. Suurin osa autoista tuli Vaasasta päin ja sinne ne myös menivät. Alettiin jo harkita pois lähtöä. Ties mikä "bisnespaikka" tämä oli. Satoi ja oli pimeää kun taas pöllähti paikalle auto ja ajoi ihan Volvon eteen. Toinen auto tuli heti perässä ja pysähtyi vaunun taakse. Sen perässä tuli poliisi. Istuimme ihmeissämme pimeässä vaunussa. Pakettiauto lähti pois, mutta perässä olevan auton kuskin poliisit veivät omaan autoonsa. Matti sanoi, että antavat sakot. Matin vastustelusta huolimatta päätin mennä kysymään poliiseilta, että mikä paikka tämä oikein on. Sanoivat, että tänne ei ole hälytyksiä tullut. Kertoivat, että tämä on pitkän ajon jälkeen ensimmäinen levähdyspaikka, jossa voi käydä tarpeillaan. Valittelivat sitäkin kun rekat jyrräävät niin lähellä. Sanoin, että viime yön meteliä ei voita mikään. Sanoin myös, että tulemme Lapista kultavaltaukselta ja että siellä oli todella hiljaista. Kysyivät löytyikö kultaa ja tuntuivat tietävän, että huuhtomiseen voi jäädä koukkuun. Vanhempi poliisi sanoi ,että tuo kaveri on myös jäänyt koukkuun. Se imuroi yö kaudet Internetistä pörssikursseja. Toinen oli vaikean näköinen. Sanoin, että minäkin yritin joskus opetella pörssipeliä, mutta minulta se meni korkeeltaja kovaa yli hilseen. Nuorempi poliisi innostui ja sanoi, että se on niin laaja juttu, että ..... Tässä vaiheessa vanhempi keskeytti ja sanoi, että älä nyt vaan taas aloita. Toivottelivat hyvää yötä ja sanoivat, että he pyörivät tässä lähellä seuraamassa tuota rekkapaikkaa ja virnistivät, että kyttäämme samalla noita STOP-merkin ohittajia. Tuli rauhallinen olo. Matti ei silti tehnyt yömyssyä ja "pyssyn" otimme yöpöydälle. Ihmeen kova liikenne oli kasitiellä. Ja niin kuin pisteenä iin päällä: lentokoneet lensivät parkkipaikan yli aika matalalla laskeutuessaan Vaasan kentälle. Saatiin riesaksemme koko maailman mökä heti kättelyssä.

Torstai 7.9.2000 Sateinen ja pilvinen aamu. Klo 7 oli auton mittarissa +7 astetta. Matti oli käynyt aamukahvilla grillillä. Lähtö kohti Poria klo 10. Ei sada. Matka Vaasasta Poriin oli aurinkoinen. Vaikka tuntui hyvä tulla tuttuihin maisemiin, niin olisin minä Kahvassa viihtynyt pidempäänkin. Siellä maisemat ja tavarat odottavat ensi kesää. Eivät ne mihinkään karkaa. Toivottavasti silloin taas pääsemme Lappiin. Porissa klo 13.15. Puolipilvinen syyspäivä. Ulkolämpö +14 astetta. Vähän tuuli. Volvo ja Eriba Nova saatiin ehjänä pihaan. Sisällä lattiaremontti odotteli tekijöitä. Jonttu oli hoidellut kotimiehen hommat hyvin. Kiva taas nähdä Roope, Lissu ja kaikki muut.

Alkuun

 www.maisanpaja.net