|
Lapin
kesästä mä vähän
kirjoittelin teille tähän.
Keväällä kun lumet suli,
Lappi taasen mieleen tuli.
Lappiin
lähtö viivästyy,
on Sampun kunto siihen syy.
Vasta lähtö heinäkuussa,
kolmas päivä, illan suussa.
Tuttu on jo
meille tie,
pohjoiseen kun matka vie.
Perille me hyvin päästiin,
törmätty ei edes sääskiin.
Reijo,
Joonas, Taneli,
meitä vastaan ajeli.
Rovaniemel kohdattiin,
siellä hetki juteltiin.
Heillä
kotiin oli hoppu,
koska kaikilt loma loppu.
Viel ois pojat Lapis ollut,
jos ei kiire ois töihin tullut.
He kultaakin
oli löytäneet,
kun paljon maata kaivaneet.
Anni sekä Markku siellä,
Vastas oli Palsin tiellä.
Siitä
sitten melkein heti,
Markku vaunun perille veti.
Leiri pystyyn laitettiin,
iltapuurot keitettiin.
Aamulla kun
herättiin,
kaivuuvehkeet kerättiin.
Vaikka oli kova helle,
silti mentiin kaivokselle.
Maata
siellä kaivettiin,
kultaa pulloon laitettiin.
Markku joutui lähtemään,
välillä töitä tekemään.
Lupas vielä
takas tulla,
kolme viikkoo silloin olla.
Kahden me nyt jäätiin korpeen,
soraa pestiin alta turpeen.
Sitten tuli
Markku takas,
Mukanansa perhe rakas.
Kullan kaivuu silloin kiihtyi,
hyvin silti kaikki viihtyi.
Illoin oli
kiva olla,
istuskella nuotiolla.
Makkaroita paisteltiin,
ja muuta hyvää maisteltiin.
Nuotiost kun
savu tuli,
Kuukkelitkin paikal oli.
Niille piti ruokaa antaa,
että saivat piiloon kantaa.
Porotkin
siin kierteli,
Kettu usein vieraili.
Myyräkin siin kuljeskeli,
ruokaa luoliin piilotteli.
Kaikenlaisil jyrsijöillä,
Viljami on nimi heillä.
Kolme
viikkoo Markun väki,
kultaa rännissä he näki.
Sieltä sitä noukittiin,
kaikki talteen pistettiin.
Sitten tuli
heille aika,
jättää taakseen Lapin taika.
Hyvästejä heittivät,
taas kahden meidät jättivät.
Markku
meidät mukanaan,
veti Papinhaminaan.
Sinne sitten teimme pesän,
jossa oltiin loppukesän.
Sieltä
sitten ajoimme,
joka päivä Palsille.
Tuli ajamisest lisää vaivaa,
mut vielä piti kultaa kaivaa.
Viimein
sekin aika koitti,
syksy kesän päivät voitti.
Ruskan värit Lapin täytti,
tällöin maailma kauniilt näytti.
Sitä
värien loistoa,
ei voi sanoin kuvata.
Öisin jokeen jäitä tuli,
joskin päivällä siitä suli.
Päivät jo
oli lyhenneet,
yöt myös täysin pimenneet.
Tähdet öisin taivaan täytti,
revontulet hienoilt näytti.
Taas sekin
aika elettiin,
et kaivos suojaan laitettiin.
Kaikki romppeet kasattiin,
ne hyvin pressuil peitettiin.
Sitten tuli
lähdön aika,
hyvästellä lapin taika.
Mut ei sitten päästykkään,
vielä kotiin lähtemään.
Auto kun nyt
teki lakon,
järjesti tääl olopakon.
Kymmenen päivää korjaus kesti,
se kotiinlähdön täten esti.
Ei se meitä
yhtään vaivaa,
saatiin lisää kaivuuaikaa.
Kaiveltiin viel vähän multaa,
saatiinpa näin lisää kultaa.
Viimein auto
kuntoon tuli,
kotimatka eessä oli.
Hyvin sieltä sitten tultiin,
syyskuun lopus koton oltiin.
Kirjoitan
mä vielä vähän,
Lapin tarinoita tähän.
Kesän kun
siel olla sai,
paljon kaikkee sattui kai.
Saatiin Lapis uusii tuttui,
kuultiin paljon hauskoi juttui.
Kaivajat on
ihmisrotu,
joilta huumori ei lopu.
Jos siel sataa taikka paistaa,
aina heistä ilon haistaa.
Moni
ruskaturisti,
partaani mun kuvasi.
Toiset jopa kysyi luvan,
jotkut luvattakin otti kuvan.
Parta
pitkä, valkoinen,
oli se heistä melkoinen.
Se oli heille ihme, kumma,
kun muilla harmaa taikka tumma.
Ihan
loppusyksyllä,
hienon kiven löysin mä.
Ouluun lähti kivi tuo,
siit kultaseppä korun luo.
Se kivi siellä hiotaan,
ja Lapin kultaan laitetaan.
Kun kauppaan
asiata tuli,
Pitkä matka sinne oli.
Nelkyt kilsaa ajelin,
saman verran takaisin.
Tämän määrän ajaa täytyi,
et taas ruokaa kaapist löytyi.
On erämaas
Kioski-Kahvila,
siin usein piti poikkeilla.
Siel suomen parhaat munkit on,
sekä pannukahvi verraton.
Siel melkein
ain ol kaivajia,
puhelemassa mukavia.
Poikkes myöskin siinä noita,
Lapin kairain kulkijoita.
Yksin niistä monet liikkui,
rinkka selässä vain kiikkui.
Viitsi en
enempää kirjoittaa,
Hyvä jos tästäkin selvän saa.
Paremmin
kaikki on tallella,
Sampun päiväkirjoilla.
Ne jos joskus lukisit,
niin kaiken reisust tietäisit.
Alkuun
|
