 |
|
| Etusivu Päiväkirjat Kuvat Vaihtuvat | |
|
Sotajoella ja valtausta etsimässä Ensimmäiset päiväkirja kirjoitettiin jo ennen valtauksen tekemistä Maken kirjoitti lomareissusta Sotajoen kämpälle ja Samppu valtauksen etsinnästä. Molemmat löytyvät tältä sivulta. TÄMÄN SIVUN SISÄLTÖ: Sotajoki 26.-31.7.1999 (Make) Valtausta
etsimässä 1999 (Samppu)
|
Tähän mennessä julkaistut:
Vuosi 1999 Vuosi 2000 Vuosi 2001 Vuosi 2002 Vuosi 2003 Vuosi 2004 Vuosi 2005 Tulossa vielä ainakin: Vuosi 2004 Vuosi 2005
Vuosi 2006 Vuosi 2007 Vuosi 2008 Vuosi 2009 Vuosi 2010
|
|
Sotajoki 26.-31.7.1999
Anni oppi vaskaamaan heti kun sai
vaskoolin käteensä. Puppa ja mummu soitti Sotajoen kämpältä ja houkutteli lähtemään "kylään". Hetken keskustelun ja pähkäilyn jälkeen päätimme Annin kanssa lähteä matkaan. Kotoa Vantaalta lähdimme Maanantai-iltana 26.7.1999 kello 22.45. Tankkasimme TB:llä. Ennen Mäntsälää soitimme Mailille. Anni puhui Mailin ja Tanen kanssa lähes Heinolaan asti. Puhelun jälkeen Anni nukahti noin kello 00.00. Tankkasimme Sipolassa St1-asemalla noin kello neljä. Anni heräsi vartiksi. Sodankylässä olimme kahdeksan aikaan. Pysähdyimme pankkiautomaatille ja Anni heräsi. Menimme kauppaan ja huoltoasemalle. Kaupassa ja huoltamolla Anni kertoi kassahenkilöille, että olemme menossa Lappiin. Molemmissa paikoissa kassat huomauttivat, että tehän olette jo Lapissa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se on siinä ja siinä onko Sodankylä Lappia. Kutturantien ja Pahaojantien risteyksessä olevasta kioski Kultakaivoksesta ostimme neljä munkkia tuliaisiksi. Viimeinen kilometri Pahaojantieltä Sotajoen kämpälle oli aika huonoa ja kivikkoista "tietä". Ei kuitenkaan niin huonoa, kun ennakkomainonta antoi ymmärtää. Perillä Sotajoen kämpällä olimme kello 11.30. Mummu ja Puppa ehtivät vastaan 50 metrin päähän kämpältä. Kokonaisuudessaan menomatka sujui mukavasti. Auto pysähtyi paikoilleen vain tankatessa, Sodankylässä ja kioskilla. Liikenne oli hiljaista, keli ja näkyvyys hyvä. Kun saimme matkatavarat purettua ja tulokahvit juotua, lähdimme saunarantaan katsomaan ja kuvaamaan. Samalla matkalla huuhdoin ensimmäisen vaskoolilliseni. Mitään ei löytynyt. Kämpälle palattuamme söimme ja menimme nukkumaan kello 16 aikaan. Anni herätti iltakuudelta. Lähdimme taas rantaan. Anni osasi heti vaskata ja hyvin. Löysi ensimmäisenä granaatteja. Mummu ja Puppa löysivät muutamia granaatteja kuin myös minä itse. Löysin vihreän kiven, joka saattaa olla en muista mikä, ja kaksi "hippua", jotka lopulta osoittautuivat kiviksi. Vaskaamisen jälkeen saunoimme Annin kanssa. Kello 23.00 alettiin paistaa makkaraa. Kuukkelit kävivät syömässä. Syövät mieluummin makkaraa ja kinkkua. Leipäkin kelpasi, mutta perunat ei. Kuukkeleita oli kaiken kaikkiaan viisi, joista kaksi kulkee kimpassa, toinen kimppakuukkeli oli kaikkein rohkein ja toinen kovin arka. Kello 24.00 Puppa ja Anni lukivat 12 lahjaa joulupukille -kirjaa. Anni nukahti n. kello 1.00 pitkällisen putoamispähkäilyn ja sängynvaihdon jälkeen. 28.7.1999 Herättiin vartin vaille yksitoista. Syötiin aamupala ja lähdettiin Kaunispäälle. Sieltä jatkettiin Ivaloon kehityttämään Sampun valokuvia. Ivalosta mentiin Karhunpesäkivelle. Aluksi Anni vähän arasteli puhuvaa karhua, mutta keskusteli sen kanssa lopulta. Karhunpesäkivelle päästäkseen piti nousta 314 askelmaa. Ensin Anni ei meinannut mennä pesään sisälle ja kun meni, ei olisi lähtenyt millään pois. Puppa osti Annille poron. Kävimme hakemassa valokuvat ja kaupassa. Sitten Kaunispäälle lohisopalle. Hyvää oli. Ostin kioski Kultakaivoksesta vaskoolin ja Anni osti onnenkiven. Kämpällä mentiin heti huuhtomaan. Tänään löytyi huonommin, mutta minäkin opin huuhtomaan niin, että vaskooliin jäi vain rautaa. Poronsavulihamakkaraa alettiin grillata illalla vähän yhdentoista jälkeen. Kuukkelit kävi taas syömässä. Anni meni nukkumaan puoli kahden aikaan, minä varmaankin vasta kahden jälkeen, kuin myös mummu ja puppa. 29.7.1999 Noustiin 10.45. Syötiin paistettua nieriää, poropaistia ja perunoita. Nieriä oli tosi hyvää ja vähäruotoista. Kuukkeleille kelpasi nieriä lautaselta portaiden edestä. Parhaimmillaan samalla lautasella oli kolme kuukkelia yhtaikaa. "Päivälevon" jälkeen lähdettiin saunalle. Anni ei kovin paljon viitsinyt vaskata. Kasteli itsensä vaan ja jouduimme lähtemään takaisin mökille vaihtamaan vaatteita. Minä löysin yhden kultahipun ja muutamia granaatteja. Jonkun Puppan työmaan siivoojan aviomies kävi Sotajoella kalassa ja jätti meille 6 tammukkaa grillattavaksi. Saunottiin. Olimme takaisin mökillä kello 22.30. Grillattiin poromakkaraa ja tammukat. Anni söi kolme kalaa, kaikki muut yhden. Anni nukahti jo ennen yhtä. Kuvasin täysikuuta ja usvaa kello 01.30. Ulkolämpötila -1,5 astetta. Näimme Isokoskelon ja viisi poikasta saunarannassa. Uivat Sotajoessa vastavirtaan. 30.7.1999 Herättiin kello 11.00. Ulkolämpötila 7 astetta. Paluumatka alkoi kello 12.45. Kioskilla 13.15. Mittarissa 1119km. Vielä käytiin Kaunispäällä syömässä ja Laanilassa kahvilla. Sitten suunnattiin napapiirille. SantaPark oli kiinni, mutta Anni leikki kiipeilytelineillä. Syötiin hodari ja hampurilainen. Lähdettiin jatkamaan matkaa kello 19.50. Kello 21.45 Iissä. Kakka tienposkessa pottaan. Parkkipaikan vessa oli niin pahassa kunnossa, vaivoin pystyi potan tyhjentämään. Kello 23.20 tankkaus ja patsaasta valokuvaus Sippolassa. Kello 01.20 Esso Lintulahti. Annille Kismet ittelle sininen. 31.7.1999 Kotona kello 4.31. Kilometrejä 2244km. Valtausta etsimässä
Ja suota piisaa... Tiistai 31.8.1999 Kello 17.33, Lämpötila
+20 astatta. Taivas on pilvinen ja vihmoo vettä. Lähdettiin Maken
Hondalla Porista Ivalojoen kullanhuuhdonta-alueelle valtauspaikkaa
etsimään. Matkassa Samppu (mummu), Matti (puppa) ja Make. Keskiviikko. 1.9.1999 Kello 6 oltiin Saariselällä. Kaikki paikat oli kiinni. Kello. 8.55. edelleen hortoillaan, kun mikään ei ole auki. Makelta alkaa huumori pettää. Make mutisi, että kunhan pääsee pytylle niin putoo loppukin pyttyyn. Jos se tarkoitti huumoria, niin toivottavasti ei heti löydä vessaan. Kävimme Saariselän huoltamolla kahvilla. Yök. Odotamme autossa Kuukkelin aukeamista. Nyt taitaa ovi aueta. Naksahti ainakin jo. Joka paikassa ovet narisee. Mitäs siitä. Päästiin kauppaan. Kävimme Kutturantien kioskilla. Kiinni. Tietysti. Aukeaa vasta yhdeltätoista. Make kävi kioskin kohdalla lapion kanssa metsässä. Mutta ei tainnut onnistua, kun tuli naama rytyssä takaisin. Kävimme katsastamassa muutamaa valtaamatonta paikkaa. Valtauskartassa olevia tyhjiä paikkoja on vaikea löytää maastosta. Kilometri kaupalla sai rämpiä soita ja kosteikkoja. Oli pakko etsiä kunnon kiintopisteitä. Puroja, jokia, teitä. Vain sillä tavalla paikasta voi olla varma. Vaikeeta oli. Kartalla näkyvä puro voi maastossa osoittautua pusikon tai sammalmättäiden alla lurisevaksi nuruksi. Kävelymatkat jäi vähän lyhyemmiksi, kun Make ajoi kinttupolkuja niin pitkälle, että me ei ikimaailmassa olis Volvolla uskallettu. Paljon oli kartalla hyviä paikkoja, jotka maastossa osoittautuivat soiksi. Sataa tihuuttaa ja on sumua. Ei hyvältä näytä. Taas mennään kauppaan. Matti kirjoittaa: Kakslauttasen mökissä Make pudotti huumorintajunsa pytystä alas. Ulkona helvetillinen moottorisahan pärinä. Rakentavat tähän alueelle uusia mökkejä. Onneksi mökki on paksua kelohirttä eikä ääni paljon häiritse. Varasimme mökin kahdeksi yöksi. Samppu laittaa ruokaa. Nukuimme kaikki kaksi tuntia. Ei haitannut
moottorisahojen räike, vaikka ne mesovat aivan mökin nurkalla. Kun
sulki silmänsä, niin maantietä tuli kovalla vauhdilla päin rintaa ja
kartan purot ja korkeuskäyrät vilisi silmissä. Innolla taas lähdimme
Kutturantien metsiä koluamaan. Innosta karisi 80 prosenttia, kun kaikki
paikat, joissa olis ollu välttämätöntä vettä saatavilla,
osoittautuivat vetisiksi ryteiköiksi. Leiripaikat kaikilta löytyi,
mutta pitäis pystyä kaivamaankin. Mobergin oja olis lottovoitto.
Puhdas, kivinen ja kovapohjainen puro. Hyvä virtaus ja hyvät
asuinpaikat. Vain yksi vika: Se oli vallattu päästä päähän.
Menimme kioskille tiedonhakuun. Tulihan sitä. Saatiin kahden valtauksen
"osoitteet". Niissä oli kaivaminen lopetettu parin vuoden
päästä valtaamisesta ja niitä vois nyt hakea uudelleen. Toinen oli
Palsilla ja toinen Sotajoen latvoilla. Änkesin Palsille menoa, mutta
Matti ja Make pisti hanttiin. Palsilla syötiin hirvitystä
Kaupasta ostetusta
lihaperunalaatikosta vatkattiin Torstai 2. 9.1999 Aamu kahdeksalta joku veti pitkää naulaa seinähirrestä pääni takaa. Olis edes vetänyt kerralla, mutta narisutteli pienissä pätkissä. Nousin ylös. Alueelle tehtiin uusia mökkejä, lisäävät vanhojen päihin huoneita ja rakentavat Euroopan suurimman savusaunan. Monta moottorisahaa räksyttää yhtä aikaa. Mitäpä tuosta päiväsaikaan, mutta aamulla olis kiva nukkua edes vähän pidempään. Lähdettiin Saariselälle kauppaan Ohvin ostoon. Eilen tutustuin ekan kerran polttiaisiin. Kamalia itikoita. Off kuulemma auttaa vähän aikaa. Sitten taas valtauksen hakuun. Sateessa ja tuulessa kurvattiin Kutturantielle. Ensimmäinen etappi oli lähellä Kutturaa oleva lampi. Ajettiin ohi. Oli pakko palata Kutturaan, että päästiin takaisin kartalle. Uusi yritys. Kartalla näkyvästä sinisestä lammesta ei ollut maastossa tietoakaan. Paikalla oli vain soinen ja pusikkoinen letto. Se siitä sitten. Harmia vähennettiin poikkeamalla paluumatkalla kioskille kahville. Annelin munkit ja Voitton mukavat jutut pelastavat vaikka kuinka kurjan päivän. Mihin sitä joutuiskaan ilman Kioski Kultakaivosta. Siinä se nököttää kutsuvana keskellä ei mitään. Uusin innoin lähdettiin Ruosteojaa etsimään. Aivan sen latvoilla oli vapaa paikka. Taas suoritettiin ohiajo. Minä istuin etupenkillä ja yritin lukea karttaa. Ei ollut maailman helpointa hommaa suunnistaa jonkun olemattoman vesinurun perusteella, kun monet on vielä osan vuotta kuivina. Maken huumorintaju alkoi taas olla piukilla. Eikä ihme. Minä nalkutin etupenkillä, että mennään nyt sinne Palsille. Matti hoki takapenkiltä yhtä monta kertaa, että ei varmasti mennä. Jatkuvasta jäkätyksestä kiukustuneena Make lähti ajamaan kohti Palsia. Päätti tarkastaa Ruosteojan maisemat vasta takaisin tullessa. Make ihastui Palsiin heti. Auto jätettiin ja mentiin kävellen alas kuruun. Koluttiin lammella ja kurkisteltiin Kuusiojan haaraan. Miehet kiipesivät töyräällä olevalle leiripaikalle. Minä en kipeillä jaloilla sinne päässyt. Tuuli sen kun yltyi, mutta sade piti taukoa. Koevaskauksissa ei kultaa löytynyt, mutta Make löysi niin suuria granaatteja, että noukki ne vaskoolista sormin ilman pinsettejä. Lähdimme kiipeämään jyrkkää rinnettä takaisin autolle. Minä kannoin saappaita kädessäni. Lenkkareilla oli helpompi kävellä. Ihmettelin Makelle, että on päässyt kunto huonoksi, kun ei meinaa saappaita jaksaa kantaa. Matti tuli hetken päästä autolle ja ihmetteli minne Anitan kivet olivat joutuneet. Sanoi keränneensä kiviä mun saappaisiini. Ei ihme että saappaat painoi. Kultalan mäellä Make alkoi lämmittää Kuukkelista ostettua valmista perunalaatikkoa kaasukeittimellä. Kun ruoka alkoi ottaa kattilan pohjaan kiinni, sanoin että hämmennä kovemmin. Ja Make hämmensi. Ison miehen hartiavoimin perunalaatikosta tuli kiisseliä. Tää taitaa olla sitä kullankaivajan iljetystä, tuumi Matti. Iljetystä tai ei: hyvää oli ja kaikki syötiin. Kahvit vielä juotiin termoksesta ja taas matkaan. Pysähdyimme paluumatkalla kohtaan, jossa arvioimme Ruosteojan olevan. Ojan latvat olivat kartan mukaan noin 600 metrin päässä tiestä. Make lähti loikkimaan metsään ja minä perässä. Matti jäi autoon. Make häipyi erämaahan. Minulla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pysyä vauhdissa mukana. Aikojen päästä Make tuli takaisin. Sanoi että latvaosa oli täysin kuivia. Se siitä sitten. Taas kioskille. Siitä jatkettiin muutama kilometri kohti nelostietä. Käännyimme Lindan ja Bravan kohdalta vasemmalle. paikkaan jonka jo eilen alustavasti katsastimme. Tarkempi tarkastelu osoitti, että suota piisaa. On varmaan kesällä paljon itikoita. Koevaskaukset sielläkin silti tehtiin. Alkoi olla niin hämärä, että jos granaatteja oli, en niitä nähnyt. Kiisua oli paljon. Alkoi olla niin hämärää, että Tolosjoella ei enää vaskattu. Mulla alkoi kunto pettää. Matti kirjoittaa: Käytiin kaupassa ja lähdettiin sitten katsomaan valtauspaikkoja. Ajettiin Kutturaan ja palailtiin sieltä takaisin päin. Katsottiin matkalla paikkoja, ei löytynyt hyvää. Kioskille kahville ja sitten Palsille, jossa tehtiin koevaskauksia. Granaatteja löytyi. Make ja Samppu valitsi Palsin vaihtoehdoksi numero yksi. Sieltä Kutturantielle palatessa katsottiin yksi paikka, joka hylättiin. Taas poikettiin kioskille juomaan munkkikahvit. Sen jälkeen tehtiin Pökkelöojalla koevaskauksia. Ne tuotti paljon kiisua, ei muuta. Siinä kohtaa kyllä vesi riittää. Se oli yksi vaihtoehto. Tolosjoella poikettiin kans, mutta se ei näyttänyt hyvältä. Mainittakoon että Sampun mielestä Make ajaa niin lujaa, ettei ole kun vastaantulijoita. Palsilla syötiin HIRVITYSTÄ. Meillä oli käsiäänestys siitä, mitä paikkaa ensin haetaan. Palsi voitti 2-1. Matti äänesti vastaan. Koko illan Make ja Matti mittasi ja laski valtausten pinta-aloja. Huomenna on haettava Metsähallituksen konttorista Ivalosta esteettömyystodistus sille alueelle, jolta valtausta haetaan. Se maksaa 150 markkaa. Tuli kinaa Palsin valtauksen koosta. Huumori oli taas lujilla. Alue oli neljän muun valtauksen välissä ja siihen tuli 8 tai 9 kulmaa. Meillä oli mukana vain ruutupaperia, lyijykynä ja pieni viivoitin ja vielä pienempiä karttoja. Pöydän yläpuolella oleva valokin oli vaan hämärä tuikku. Haettavat valtaukset täytyi piirtää kartalle. Jos laskee pinta-alan tai piirtää alueen enemmän kuin kymmenen prosenttia väärin, niin hakemus hylätään. Pienentämällä valtausta ja vähentämällä kulmia, sen pinta-ala olisi ollut helpompi laskea. Olimme eri mieltä siitä, riittääkö pienennetyn valtauksen raja niin ylös rinteelle, että siellä oleva tasainen kohta vielä jäisi meille leiripaikaksi. Miesten mielestä riitti, minusta ei. Ehdotin, että käytäisiin aamulla mittaamassa uudelleen, mutta Makelle se ei sopinut. Menisi liikaa aikaa. Väsymys alkoi painaa. Matti motkotti, että jos tuo viiva menis tuolta ja jos tuo toinen menis tuosta, niin olis helpompi laskea. Jos ja jos. Mutta kun ei mennyt. Minä huusin, jos tätillä olis piip nii se olis setä. Siihen Make tokaisi rauhallisesti, että niin juu ja jos tätissä olis KAHVA, niin se olis matkalaukku. Minun väsähtänyt pääni muodosti kuvan tätimatkalaukusta ja aloin nauraa holtittomasti. Soitettiin Mailille. Make selitti tilannetta puhelimessa. Minä pyysin puhelinta. Halusin kertoa jutuista oman versioni. Make sanoi Mailille, että älä usko mitään mitä Samppu sanoo. Se on ympäri päissään. En saanut Mailia uskomaan, etten ole juovuksissa. Nauroin ja nikottelin koko ajan. Kerroin kahvajutun Mailille. Maittoi se nauru sielläkin päässä puhelinlankaa. Make jatkoi puhelua. Puheeksi tuli valtausalojen lisäksi huumorintajun pettäminen. Maili ei ymmärtänyt, miten huumori pudotetaan pyttyyn. Make ei viitsinyt selittää, sanoi vaan, että se on sisäpiirin vitsi. Maili käski laittaa valtaukselle nimeksi Sisäpiirin vitsi. Puolilta öin olimme kaikki loppuun väsyneitä. Kolmen eri valtauksen pinta-ala oli saatu lasketuksi ja valtaukset piirretyksi kartoille. Make sanoi olevansa liian väsynyt mennäkseen suihkuun. Olin ajatellut samaa ja niin oli Mattikin. Ja taas naurettiin. Make sanoi menevänsä pudottamaan huumorintajunsa pyttyyn. Matti ehdotti että säästetään kaikki huumori paluumatkalle. Taas väsyneet nauroi. Yhdeltä yöllä Matti nukkui ja Make luki sängyssä. Ulkona oli edelleen kova tuuli. Sade loppui jo silloin, kun lähdimme Palsilta. Perjantai 3.9.1999 Herätys oli paljon ystävällisempi. Vain moottorisahat inisivät. Auto pakattiin paiskomalla tavarat takaosaan. Onneksi on farmari. Lähdettiin Ivaloon hakemaan esteettömyystodistusta Palsin valtaukselle. Esteitä ei ollut ja todistus saatiin. Takaisin tullessa syötiin Kaunispäällä lohisoppaa. Ei ollut iljetystä. Suomen paras soppa. Oli aika kääntää Hondan keula kohti etelää. Tankavaaran kohdalla aurinko paistoi siniseltä taivaalta suoraan sisään tuulilasista. Kahteen päivään emme olleet aurinkoa nähneet. Nyt nähtiin kun ei olisi ollut niin väliksi. Minulla oli koko kroppa niin kipeenä, että epäilin huumorintajuni kestävyyttä. Matkaa oli jäljellä Poriin vielä lähes tuhat kilometriä. Kello viideltä iltapäivällä kuvasimme Rovaniemellä Jätkänkynttilän. Vajaan tunnin kuluttua oltiin Tervolassa Lapin Saven myymälän pihalla. Siellä oli Posiolle muutto kesken ja tavara oli vähissä. Suurin osa oli jo pakattu pahvilaatikoihin. Hinnat olivat heinäkuun jälkeen vielä laskeneet. Ostimme sokerikon ja pitkäkaulaisen törpön. Soitin Mailille. Myynnissä oli upea muuttohaukka ja kysyin haluaako hän ostaa sen kokoelmaansa. Lupasi ostaa. Hinta oli alennettunakin 200 mk. Make olisi halunnut ostanut Anitalle Tupasvilla vadin ja maljakon, mutta ne olivat loppu. Myyjä neuvoi meidät Tervolan keskustan S-Markettiin. Sieltä löytyi maljakko ja vati. Make osti ne Anitalle. Matka jatkui Kemijoen etelärantaa pitkin Kemi-Oulu tielle. Täälläkin tuulee kovaa. Viestit kulkee Jontulle, Seijalle ja Mailille. Kello 19.50 aurinko oli jo lähellä taivaanrantaa. Ilta teki tuloaan. Minä ja Make kinattiin valtauksen varusteista, saunasta, teltan paikasta ja vaikka mistä. Aika kuluu rattoisasti ja huumorintajua riitti. Hetki sitten Lapinlääni jäi taakse ja saavuimme Pohjois-Pohjanmaalle. Yök. Kello 20.20 lähdettiin Iin Shelliltä. Oli tankattu auto ja ihmiset. Vielä on pitkä matka Poriin. Alkoi olla pimeä. Oulun jälkeen lensimme kaikki turvavöihin, kun hirvi juoksi tielle. Onneksi Makella oli hyvät refleksit. Kello 23.10. Kokkolassa tankattiin taas auto ja ihmiset. Edelleen kova sivutuuli. Paikoitellen keltaisia lehtiä tuli pilvenä tuulilasiin. Oli kuin lunta sataisi, vaikka ulkona oli 20 astetta lämmintä. Kello kolme yöllä oltiin kotona Reikossa. Maanantaina 6.9.1999 Make vei valtaushakemuksen Kauppa- ja Teollisuusministeriöön. Seijan Make oli luvannut tehdä talven aikana rännit ja rihlat. Suunnitelmia on tehty. Enää tarvitaan ministeriön leima ja Kahva on meidän! |
|
| Etusivu Päiväkirjat Kuvat Vaihtuvat | |
