Lokakuu 2006

Jallu ryömi portin alta kulmahuoneeseen, kaivoi kissan hiekkalaatikosta eväät ja ryömi takaisin eteiseen. Sulo odotti portilla ja saalis syötiin piirongin alla yhdessä. Jäljelle jäi vain hiekan muruja ja kauheen hajuiset hengitykset.

Yäk!

Pääsääntöisesti Jallua kiinnostaa se lelu joka on Sulon suussa. Kissamainen Jallu saattaa vaania pitkiä aikoja tilaisuutta napata Sulon tavaroita.
Onneksi Sulo ei ole suuttuvaista sorttia, vaan ottaa isomman oikeudella rauhallisesti omansa takaisin.

Jaaha ja taas luu jemmassa leuan alla.
Jospa vetäis oikeen varovasti...
...ei Sulkki siihen herää...

iiiik!! Heräs se!!

Kuules nyt pikkuriiviö....

Et kyllä vie mun tavaroita vaikka olisin nukkumassa.

Sano kolmesti "En pölli Sulon tavaroita", niin päästän irti.

Koiraperheen joulukuusi on erilainen.
Meidän ovat olleet vuosien varrella kumossa, alhaalta koristeettomia, alhaalta oksattomia ja vaikka mitä. Tänä vuonna tunsin itseni liian vanhaksi paimentamaan taas uutta pentua, joten Jontun hankkima kuusipuu nostettiin kukkapylvään päälle. Iso poika Sulo ei enää kuusesta kiinnostunut. Pieni poika Jalo kyllä. Jallu vietti aattoiltaa kuusen alla mangustiasennossa ja mietti, miten siihen pääsee käsiksi. Yritys hyvä. Ei päässyt. Suosittelen tolppakuusta pentuperheisiin.